Namikan kasvatteja isoissa rooleissa Korisliigan torstaina alkavissa finaaleissa

Karhu Basket ja Salon Vilpas aloittavat Korisliigan finaalit torstaina Kauhajoella. Finaaleissa on mukana kolme Turun Namikan kasvattia: Vilppaan pelintekijä Teemu Rannikko sekä Karhu Basketin päävalmentaja Janne Koskimies ja takamies Eero Innamaa.

Teemun ikäluokka, Namikan 1980 syntyneet, voitti kolme peräkkäistä Suomen mestaruutta 1996, 1997 ja 1998 ja kaksi pohjoismaiden seurajoukkueiden mestaruusturnauksena pidetyn Scania Cupin mestaruutta 1995 ja 1996. Teemu valittiin kyseisinä vuosina sarjansa parhaaksi pelaajaksi eli Scania Kingiksi. Teemu nousi Namikan silloiseen edustusjoukkueeseen (Piiloset Basket) 16-vuotiaana, minkä jälkeen ura jatkui Euroopan huippusarjoissa yli kymmenen kauden ajan. Teemun hieno ura päättyy näihin finaaleihin, joten nyt kannattaa nauttia taikuri Rannikon syötöistä viimeisen kerran.

Eero pelasi Namikan paidassa yhteensä neljä kautta C- ja B-poikien SM sarjoissa. Kotimaan sarjojen lisäksi Eero kävi keräämässä kokemusta kansainvälisistä peleistä Namikan joukkueen kanssa Scania Cupista ja West Coast All Stars -joukkueen kanssa EYBL-liigasta. Eero pelasi miesten 1-divisioonaa Namikassa/Kristikassa kaudet 2015–2018, joiden jälkeen edessä oli siirtyminen Korisliigaan ja Kauhajoelle. Vastuu sekä peliminuutit ovat kasvaneet kausi kaudelta ja tämän kauden pudotuspeleissä Eero on pelannut keskimäärin 17 min/ottelu.

Janne pelasi junioriuransa Namikan 1988 joukkueessa, jonka jälkeen hän pelasi miesten 1-divisioonaa Namikassa kolmen kauden ajan. Valmentajauransa Janne aloitti toimimalla Namikan B-poikien apuvalmentajana kaudella 2010–2011. Kausien 2011–2013 aikana Janne toimi Namikan A-poikien päävalmentajana sekä myös edustusjoukkueen apuvalmentajana. Namikan vuosien jälkeen Janne siirtyi apuvalmentajaksi Ruotsiin Solna Vikingsiin, jossa hän toimi ensin Ray Ailuksen apuvalmentajana ja nousi myöhemmin päävalmentajaksi. Karhu Basketiin Janne siirtyi kaudeksi 2017–2018, jossa kahden apuvalmentajakauden jälkeen oli aika nousta päävalmentajaksi.

Pyysimme kolmikkoa vastaamaan alla oleviin kysymyksiin:

  1. Millä mielin kohti Korisliigan finaaleja?
  2. Kuvaile vastustajajoukkuetta lyhyesti
  3. Kuvaile muita finaalien Namikalaisia
  4. Parhaat muistosi Namikan vuosilta?
Salon Vilppaan kuvapankki, kuvaaja Markus Moisio

Teemu:

  1. Hyvillä mielin tietenkin, tiputettiin runkosarjan voittaja Seagulls komeasti välierissä ja nyt käymme seuraavan haasteen kimppuun. Nämä finaalit ovat itselle tietenkin vielä erilainen tilanne, koska edessä ovat nyt varmasti uran viimeiset pelit.
  2. Karhu Basket on erittäin hyvin valmennettu ja roolitettu joukkue. Joukkue juoksee kenttää erinomaisesti ja menee kovaa hyökkäyslevypalloihin. Karhu Basket hyökkää myös erittäin hyvin erilaisista palloskriinitilanteista. Lisäksi heidän joukkuepuolustuksensa on todella laadukasta.
  3. Eero nostanut tasoaan koko ajan ja ottanut ison kehitysaskeleen tämän kauden aikana. Hän on aggressiivinen puolustaja, hyvä kolmen pisteen heittäjä ja lisännyt hyökkäykseensä komeat ajot erilaisilla viimeistelyillä. Janne on loistava valmentaja, joka saanut joukkueesta kaiken irti. Hän on taktisella puolella todellinen velho.
  4. Koko junioriaika Namikassa oli täynnä todella hienoja muistoja. Varmasti parhaat muistot ovat kuitenkin ne kolme Suomen mestaruutta.

 

Eero

  1. Odotan finaalisarjaa. Vähän jännittää myös, mutta samalla olen itsevarma omasta ja joukkueen tekemisestä, koska olemme pelanneet hyvin. Uskon, että sama jatkuu myös finaalisarjassa.
  2. Salon Vilpas on tosi kokenut joukkue, jonka runko on ollut pitkään yhdessä. He pelaavat fiksusti yhteen eivätkä tee turhia virheitä kentällä.
  3. Janneon todella ammattitaitoinen valmentaja, joka tekee kovin töitä ja on omistautunut valmentamiselle. Teemua ja hänen uraansa voisi kehua vaikka kuinka paljon. Hän on ollut itselle isoin Namikalainen esikuva, josta on voinut nähdä mihin Namikalainen koripalloilija voi päästä.
  4. Parhaat muistot ovat junnuvuosien pelikaverien kanssa vietetyt hetket niin turnauksissa, treeneissä kuin niiden jälkeen pukukopissa.

 

Janne

  1. Aivan ensiksikin tyytyväinen siihen, että edelleen vaikeassa koronatilanteessa Korisliigassa päästään ratkaisemaan mestari urheilullisin perustein. Me lähdimme kauteen hyvin maltillisin tavoittein ja olemme saaneet taas melko rauhassa keskittyä kehittymään joukkueena ilman suuria menestyspaineita.
    Pudotuspelimme ovat olleet toistaiseksi hyvin erikoiset, kun kohtasimme ensiksi puolivälierissä pahasti vajaamiehisen BC Nokian ja välierissä Pyrinnön, joka eroaa sekä hyökkäys, että puolustuspelityyliltään selkeästi muista sarjan joukkueista. On siis todella pitkä aika siitä, kun olemme kohdanneet Vilppaan tyylisen joukkueen, joten ottelusarjan ennakoiminen on ollut haastavaa, mutta samalla tietysti mielenkiintoista.
  2. Vilpas on erittäin rutinoitunut ja hyvin roolitettu joukkue. He ovat päästäneet sarjassa vähiten pisteitä ja nyt pudotuspeleissä heillä on vähiten pallonmenetyksiä kaikista joukkueista. Jeremiah Wood pystyy toimimaan pelintekijänä korin läheisyydessä ja antaa sen myötä heille loistavaa syvyyttä hyökkäyspeliin. Joukkue on kääntänyt kauden aikana vastoinkäymiset voimavarakseen ja he ovat valmiita voittamaan Vilppaan seurahistorian ensimmäisen Korisliigan mestaruuden. Me olemme asiasta luonnollisesti eri mieltä…
  3. Tiesin Eeron Namikan junioreista jo ennen kuin lähdin Solnaan valmentamaan syksyllä 2013 ja muistan, miten hänellä on ollut nuoresta asti kyky suunnata keskittyminen oleellisiin asioihin ja tehdä niitä pitkäjänteisesti. Hän on hyvä ammattilainen ja joukkuekaveri, jolla ei huonoja päiviä tunnu olevan oikein koskaan.
    Eerolla oli kauteen lähdettäessä puolen vuoden asepalvelus alla, jonka lopuksi joutui koronakaranteeniin juuri pelien alkaessa. Tammikuussa hän joutui vielä toisen kerran karanteeniin, joka ei ole varsinkaan joukkuelajissa todellakaan helppo tilanne muun joukkueen jatkaessa harjoittelua ja pelejä. Tätä taustaa vasten hän on pelannut hienot pudotuspelit käyttäen mahdollisuutensa ja juuri Eeron kaltaisista pelaajista saattaa itseluottamuksen kasvaessa nousta niitä yllätysratkaisijoita finaaleissa.
    Innostuin pelaamaan korista kaudella 1999–2000 käytyäni katsomassa Piilosetin ja Hongan välisen Suomen Cupin finaalin. Teemu pelasi silloin viimeistä kautta Suomessa ennen siirtymistään Italiaan. Nyt 21 vuotta myöhemmin valmentaessani Korisliigan finaaleissa #9 vetää edelleen kentällä pelaajana. Mitä tähän oikein voisi sanoa… Täysin poikkeuksellinen polte kilpailemiseen ja jatkuvaan uuden oppimiseen. Pelaajatyyppi, joidenka ansiosta koris on juuri niin fantastista kuin se on. Esikuva.
    Myönnän itsekin olleeni jo skeptinen Teemun paluun suhteen, kun kuulin vähän kesällä ja syksyllä, ettei kuntoutus ollut sujunut aivan helposti. Sitkeästi hän on tehnyt töitä tavoitteensa eteen eli päättää pelaajaura omin ehdoin ja nyt hän pääsee sen tekemään Korisliigan finaaleissa.
    Teemun kohdalla puhe siirtyy nopeasti hänen pelikäsitykseensä ja kykyynsä tehdä muista pelaajista parempia. Näitä viimeisiä pelivuosia vastustajan valmentajana seuranneena voisin nuoremmille pelaajille nostaa esiin yhden vähemmälle huomiolle jääneen osa-alueen. Katsokaa, miten hän edelleen yli 40-vuotiaana menee hakemaan hyökkääjän virheitä ja usein otteluiden ratkaisuhetkillä kuten nytkin Seagulls-sarjan ensimmäisessä ottelussa nähtiin. Tietäen miehen loukkaantumishistorian tuntuu aivan järkyttävältä millaisia pommeja hän ottaa välillä vastaan. Samaan aikaan meillä on liigassa ja divarissa nuoria miehiä, jotka hädin tuskin hakevat yhtään lattiapalloa kauden aikana omalle joukkueelleen. Joitain asioita on vain vaikeaa ymmärtää.
  4. Namikan ajoilta löytyy paljon muistoja tietysti sekä pelaaja-, että valmentajavuosilta. Tässä finaalien alla pää käy sen verran kierroksilla, että joitain junioriaikojen tapahtumia pitäisi muistella vähän paremmalla ajalla. A-juniori-ikäisenä pelaajana pääsin mukaan miesten edustusjoukkueeseen, jossa joukkuekavereina oli mm. Mikko Jalonen, Tero Koski, Erkko Pasanen, Esa Kaaja, Arto Talvitie, Pete Luomala (ja vielä monia muita…), jotka olivat paitsi hyviä pelaajia, niin myös joukkuekavereita, joidenka ansiosta nuorempien pelaajien oli helpompaa päästä joukkueeseen mukaan. Opin sinä aikana varmasti paljon joukkueessa toimimisesta ja hyvän ilmapiirin merkityksestä.

Teemun ja Eeron pelaajasivut basket.fi:ssä:
Teemu https://www.basket.fi/pelaaja/?id=4337

Eero https://www.basket.fi/pelaaja/?id=1159283

Joukkueiden finaaliennakot:

Karhu Basket https://www.karhubasket.fi/2021/04/14/finaaliennakko-karhubasket-salon-vilpas/

Salon Vilpas https://vilpasvikings.fi/2021/huhtikuu/finaalien-aika-historian-havinaa-osa-1/

 

Kaikki finaaliottelut ovat katsottavissa Ruutu -suoratoistopalvelussa ja toinen ottelu näkyy Jim-kanavalta sunnuntaina 18.4. klo 16:30. Finaalien otteluohjelman näet linkistä https://www.basket.fi/korisliiga/ottelut/otteluohjelma/#mbt:2-303$f&team=25