Slovakian Bratislavassa 8.–11.6.2023 järjestettäviin Bratislava Choir Festivalin kuorofestivaaleihin osallistui kaikkiaan 11 kokoonpanoa eri puolilta Eurooppaa. Kilpailun tuomariston muodostivat Scott Ferguson Yhdysvalloista sekä slovakialaiset Milan Kolena ja Blanka Juhaňáková.
Kuorokilpailun osallistujat saivat valita itse ohjelmistonsa, joista vähintään yhden kilpailukappaleen oli oltava täysin a cappella. Naskaleiden kisaohjelma sisälsi 4 kappaletta: Mikko Sidoroffin Aurinkolaulu: Aamuyö, Leevi Madetojan Valkeat kaupungit, James L. Stevensin ja Anthony Bagleyn sovitus Lowell Masonin Nearer My God to Theestä sekä Clay Hinen sovitus Harold Arlen kappaleesta It’s Only a Paper Moon. Naskaleiden kilpailuohjelmisto oli 100 % a cappella.
Rankka lento, mutta tulipahan tehtyä
Torstaina 8.6. kuorolaisten herätyskellot pirahtivat aamukolmen maissa ja alkoi siirtyminen Turun lentoasemalle. Jotkut laulajista olivat punkanneet kuorokaverin sohvalla kimppakyytien järkkäilyn helpottamiseksi, tai ihan vain jottei aikainen herätys aiheuttaisi yllättäviä vastoinkäymisiä.
Baltic Airlines kuljetti laulajat Riikassa tehdyn välilaskun kautta Wieniin, josta bussi vei virttyneet mutta intoa puhkuvat miehet Bratislavaan ja kuoron majapaikkaan Hotel Tatraan. Vastoin kaikkia odotuksia kukaan ei myöhästynyt lennolta tai unohtanut omaisuuttaan terminaaleihin.
Olimme saaneet järjestettyä Naskaleille harjoitustilan paikalliseen Tatra Center -ostoskeskukseen remontissa olevaan liiketilaan. Liiketilan akustiikka kaikui kuin missä lie kappelissa, mutta harjoitustilana se oli silti oikein pätevä. Sateet yllättelivät laulajia pitkin matkan ja moni sateensuojan kotiin jättänyt hommasi nopeasti reissusontikan.
Avajaispäivänä laulettiin avajaiskonsertti, joka sujui jälkikäteen konsertin striimin kuultuamme sittenkin ihan hyvin, vaikka keikan aikana yleinen mielipide laulajien keskuudessa olikin, että vähän jäi suorituksesta hampaankoloon.
Rankan matkustuspäivän jälkeen lepo oli ansaittu. Toiset lepäsivät Tatran lakanoissa — toiset karaokeravintolassa.
Bratislava tutuksi
Mukavan hotelliaamiaisen jälkeen perjantain toinen matkapäivä alkoi kaupunkikierroksella, joka oli kuorofestivaalit huomioiden väännetty musiikkiteemaiseksi. Ohjattua kaupunkikierrosta seurasi itseohjautuva kaupunkikierros ja kuorolaiset saivat tutustua omaan tahtiinsa Bratislavan ravintoloihin, terasseihin, kauppoihin ja liikkeisiin.
Illalla esiinnyimme festivaalikonsertissa Bratislavan Clarissisessa kirkossa. Konserttisaliksi muokatun entisen pikkukirkon jälkikaiku oli kuin Turun tuomiokirkossa konsanaan. Eilisen avajaiskonserttivedon lievästä nieleskelystä sisuuntuneena tarjosimme jo huomattavasti vapautuneemman esityksen. Kisakappaleet olivat hyvässä kunnossa ja varsinkin ykköstenori Niklas Bromanin leiskuvalla soolosuorituksella ryyditetty Nearer My God to Thee upposi yleisöön kuin pommi.
Keikan jälkeen tummissa puvuissaan takaisin hotellille kulkeneet nuoret miehet käänsivät katseita Bratislavan kaduilla. Ilta jatkui vapaalla ohjelmalla. Osa porukasta jäi hotellille viettämään ns. ”hyttibileitä” ja osa etsi makuunsa sopivan ruokapaikan kaupungilta. Seuraavan aamun ohjelmat alkaisivat jo aamuyhdeksältä, joten ote ei voisi missään tapauksessa vielä herpaantua. Eihän?
Kilpailupäivä koittaa
Kilpailupäivänä sadekuuroja ropisi tasaisin väliajoin, mutta kuoro ehti kuin ehtikin järjestää kevyen verryttelyhetken kuivin sukin paikallisessa pikkupuistossa. Kaupungin sykkeen houkutuksista huolimatta miehistön sykkeet olivat verrattain rauhalliset.
Kisapäivän ensimmäinen konsertti ja varsinainen kilpailuveto esitettiin Bratislavan Priimaksen palatsissa. Festareilla nähtiin esityksiä monilta erilaisilta kokoonpanoilita. Nostoina mainittakoon Tsekeistä saapuneet naiskuoro Gloria Brunensis ja lapsikuoro Palecek (jotka voittivat niin ikään kultaa omissa kategorioissaan) sekä Tuusulasta saapuneet kanssasuomalaisemme Tuuslaulajat.
Päivän konserttimme menivät mallikkaasti ja varsinkin kisavedossamme tarjosimme parhaat versiot ohjelmistomme kappaleista. Huh, hyvin kävi.
Illan päätöskonsertissa kuultiin vielä yksi kappale kultakin osallistuneelta kokoonpanolta ja konsertin lopuksi tuomaristo julisti osallistujien pisteet. Nimiä ja pisteitä lueteltiin, mutta Naskaleiden nimeä ei kuulunut. Lapsikuoro Palecek: 95 pistettä alle 16-vuotiaiden sarjassa… Gloria Brunensis: 91 ja 95 pistettä kirkkomusiikin ja naiskuorojen sarjoissa… And next, Turku YMCA Male Voice Choir Naskalit…
Silminnäkijähavaintojen mukaan tait. joht. Taanilan leuka kolisi pitkin konserttikirkon lattiakaakeleita ja jäi sille tielleen, kun Naskaleiden pisteet vihdoin ilmoitettiin: 98 pistettä ja kultaa mieskuorojen sarjassa. Kaiken kukkuraksi tuomaristo jatkoi kertomalla palkitsevansa Naskalit vielä koko kilpailun Grand Prix:llä. Yleisö ja me sen mukana menimme täysin suunniltamme. Suosionosoitukset kaikuivat kirkon holveissa. Kuoron riveissä itkettiin, naurettiin, huudeltiin kannustavia kehoituksia ja halailtiin.
Pajatso oli tyhjennetty niin henkisesti kuin musiikillisesti. Konserttikirkosta viimeisenä ulos astunut Taanila nostettiin välittömästi harteille ”Niiii-klas Taanila, Niklas Taanila” -huutojen säestämänä, jonka jälkeen viritimme kirkon pihalla vielä juhlan kunniaksi Finlandia-hymnin. Ennakkoon sovittu karonkka paikallisessa ravintolassa muuttui kertaheitolla kultajuhlaksi ja tunnelma oli niin korkealla, että olisi tehnyt mieli sukeltaa kroolaamaan lähimpään suihkulähteeseen.
Kotiinpaluu, jotenkin
Sunnuntaina huoneet luovutettiin klo 11, jonka jälkeen kukin sai kuluttaa aikaansa miten parhaaksi näki, kuten lähtemällä saunomaan paikallisen Aupark-ostoskeskuksen kylpylään. Klo 16 paluubussi lähti viemään väsyneitä mutta onnellisia kuorolaisia takaisin Wienin lentokentälle, josta aavistuksen myöhässä olleet lennot palauttivat porukan lopulta kotikaupunkiin.
Naskaleita oltiin lentokentällä vastassa oikein itse tehdyin ”Ihanaa Naskalit, ihanaa” -onnittelubanderollein varustautuneina ja jopa taksikuskin korvaan oli kiirinyt että kotikylän pojille oli napsahtanut voitto. Keskustelu kuskin kanssa meni jotakuinkin näin:
-Mistäs kaukaa pojat ovat tulossa?
-Etpäs arvannutkaan kuule, että sinulla olisi kyydissäsi oikein mestarismiehiä. Me osallistuimme Bratislavassa kansainväliseen kuorokilpailuun ja tulimme ykkössijalle.
-Jaa te olette sitä porukkaa. Mikäs se nimi oli… Knipp… Knapp…
-Mieskuoro Naskalit?
-Niin joo, sehän se, muistinkin että joku työkalu se oli.
Tämän hienompaa päätöslukua kevään 2023 laulukaudelle emme osanneet toivoa. Kiitos kotijoukoillemme kannustuksesta ja mukana elämisestä.
Teksti on julkaistu alkuperäisenä Turun NMKY:n mieskuoro Naskaleiden verkkosivulla uutisena