Harvassa oli paljon lyhyempiä leirejä ja käsienpesua
Keväällä Etelä-Suomessa oli kova myrsky. Vähän pelotti, onko Harvassa kaikki kunnossa, kun sinne seuraavan kerran päästään.
Onneksi rakennuksille ei ollut tapahtunut mitään, mutta myrsky oli rikkonut saunan laiturin! Kiviarkku jäi onneksi ehjäksi ja paikalleen, mutta laiturin raato oli ajelehtinut rantaan. Korona-aikaan huhtikuussa oli hyvä työskennellä Harvassa turvallisesti ulkona ja rikkoutunut laituri purettiin kokonaan. Ehjää puutavaraa osin hyödyntäen laiturin kansi rakennettiin kokonaan uudestaan toukokuussa. Purku- ja rakennusduuneissa oli mukana Namikan työntekijöiden lisäksi vapaaehtoisia – suuri kiitos heille! Yhteis- ja talkootyössä on voimaa!!
Jokainen meistä tietää tunteen siitä, kuinka vaikeaa on elää epävarmuudessa. On vaikea suunnitella mitään, jos tulevasta ei oikein tiedä. Näin juuri kävi Harvan toiminnan kanssa. Tehtiin ensin kesälle suunnitelma B ja sitten suunnitelma C. B-suunnitelma pystyttiin toteuttamaan – ja sitten loppukesästä ilmennyt tuholaisongelma aiheutti lisää muutoksia ja peruutuksia. Kaikeksi onneksi(?) nämä sattuivat samaan vuoteen.
Jatkossa Harvassa pidetään varmasti vielä parempaa huolta osallistujista, puitteista ja hygieniasta. Ja majoitutaan viihtyisämmin uusien majoitusjärjestelyiden myötä.
Kesäisäntä Otto Juhala:
Harvasta nostaisin esiin vuonna 2020 sen, että se on hyvä paikka unohtaa ulkomaailman murheet. Harvassa ollessani unohdin koko koronan olemassaolon, enkä muistanut edes tulevia ylppäreitäni. Harva onkin hyvä paikka rentoutua ja saa olla niin aivoton kuin haluaa, josta minä pidän erityisen paljon.
Harvan toimintaan korona vaikutti suurimmalta osin leirien pituuksiin. Leirit olivat lyhempiä kuin normaalisti ja majoitusta muokattiin korona aikaan sopivammaksi. Myös vierailupäivät peruttiin joka saattoi olla pettymys joillekin leiriläisille. Vaikeinta oli luultavasti leiriläisiin tutustuminen ja leirien käyntiin saaminen. Yleensä leirit lähtevät kunnolla käyntiin ja leiriläisiin ehtii tutustua muutaman päivän kuluttua, mutta kesällä leirit tuntuivat jääneen hiukan lyhyiksi. Leirit kuitenkin olivat siitä huolimatta hauskoja ja mieleenpainuvia.
Toimintaa sopeutettiin lyhentämällä leirejä ja muuttamalla majoituskäytäntöjä turvavälit huomioon ottaviksi. Toiminnat myös keskitettiin enemmän ulos ettei oltaisi niin paljon suljetussa tilassa.
Opin koronavuodesta, että leirejä voidaan loppujen lopuksi muuttaa paljon ja sopeuttaa niitä vallitseviin olosuhteisiin ja niihin sopiviksi. Huomasin myös, että Harvassa unohtui ulkomaailman huolet eikä Harvassa tullut turhaan murehdittua koronasta vaan keskityttiin olennaiseen.
Uusia käytäntöjä ei suoranaisesti tullut, mutta vanhoja vahvistettiin, käsien pesemistä lisättiin ja hygieniaa parannettiin yleisesti. Myös joitakin ryhmäkokoja pienennettiin, mikä oli ihan hyvä asia mielestäni, sillä ryhmien ohjaaminen helpottui.
Anna Juhala, kesäduunari ja leiriohjaaja:
Vuosi 2020 oli harvan suhteen hyvinkin erilainen mihin olen oman viisivuotisen harvakokemukseni aikana tottunut. Minusta hienointa oli nähdä leiriläisten ja ohjaajien suuri halu päästä Harvaan vallitsevasta tilanteesta huolimatta. Harva on paikka, mihin moni haluaa palata ja se näkyi myös vuonna 2020. Ja erityisesti moni meistä oppi entistä enemmän arvostamaan kuinka hienoja kokemuksia Harvassa on saanut kokea.
Tietenkin Harvan käyttökausi lyheni. Toimintaa ei voitu pitää samanlaisella volyymilla kuin ennen ja toimintaa piti priorisoida ja siirtää myöhemmälle tai jopa perua. Harva on hyvin ihmisläheinen paikka, jossa niin majoittuminen kuin muukin toiminta tapahtuu lähellä muita. Koronatilanteessa turvavälien huomiointi vaikeutti toimintaa ja osaa aktiviteeteista jouduttiin karsimaan, mutta tilalle saatiin ainakin minusta hyvin onnistuneita ratkaisuja.
Hygieniasta huolehdittiin entistä paremmin. Tämä tarkoitti käytettyjen tilojen desinfiointia käytön jälkeen, mitä ei ennen koronaa ole tehty. Turvavälit huomioitiin nukkumisessa sekä ruokailujen yhteydessä käsihygieniaa tehostettiin. Ryhmäkokoja pienennettiin ja sisätilojen käyttöä vähennettiin.
Koronavuodesta opin sen, ettei mikään ole pysyvää. Tutulta ja turvalliselta tuntuneet tavat toimia saattavat muuttua äkisti. Vuosi vaati minultakin uudenlaista ajattelua. Erityisesti sen suhteen, että kaikkeen ympärillä tapahtuvaan ei voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi ja kaikkea ei voi eikä tarvitse hoitaa yksin ja apua on tarjolla paljon esimerkiksi Harvassakin.
Yleisesti tilanne sai kyseenalaistamaan käytänteitä ja tapoja joihin olemme tottuneet. Monet asiat, joita harvassa tehdään ovat pysyneet samoina jo useiden vuosien ajan. Minusta oli hienoa huomata, että muutoksen keskellä syntyi myös uusia ja erilaisia ja jopa parempia tapoja hoitaa tuttuja tilanteita. Yleisesti käsihygienian tasoa voitaisiin jatkossakin pitää yhtä korkealla.
