Blogi: Ennakkoluuloista yhteisymmärrykseen katusovittelussa

Mikä katusovittelutyössä on parasta? No, tietenkin se, että nuorten konfliktit loppuvat. Nuoret ja vanhemmat voivat jättää asian taakseen ja jatkaa taas eteenpäin, kuten ennen. Toiseksi parasta on ennakkoluulojen hälveneminen. Katusovitteluissa kohtaavat hyvin erilaisista taustoista olevat perheet. Soviteltava asia on aina jotain ikävää. Ennen sovittelua kaikilla lienee ennakkoluuloja toisistaan, myös sovittelijoilla.

kaksi poikaa irvistää kameralle

Kaikilla ihmisillä on luultavasti ennakkoluuloja. Ennakkoluulo on perusteeton ja torjuva ennakkokäsitys, jonka muodostamme mielessämme toisesta ihmisestä tai ryhmästäihmisiä. Ennakkoluulojen kohteeksi joutuvat yleensä tahot, joita emme kunnolla tunne. Ennakkoluulot voivat ilmetä sekä mielipiteiden että tunteen tasolla. (etna.fi.) Omia ennakkoluulojaan on hyvä tutkia, kunhan muistaa niistä huolimatta pitää mielen avoimena myös muutokselle ja ennen kaikkea suhtautua kunnioittavasti toisiin ihmisiin.

Katusovittelujen erillistapaamisissa ennakkoluuloista puhutaan paljon. Näissä tapaamisissa on aina paikalla vain yksi nuori ja hänen huoltajansa. Tarkoituksena on miettiä valmiutta yhteiseen tapaamiseen, jossa kohtaavat kaikki jutun osapuolet. Katusovittelussa tavataan noin sataa perhettä vuosittain ja joukkoon mahtuu monenlaisia perhemalleja ja kulttuureita. Erityisesti toisten tavat kasvattaa lasta tai valvoa heidän tekemisiään herättävät kysymyksiä. Kuuluuko niiden kulttuuriin antaa lasten tehdä mitä vaan? Tietääkö ne edes, mitä lapset tekee? Puhuuko ne kotona? Miksei ne tulleet kouluun selvittämään asiaa, eikö niitä kiinnosta? Nuorten juttujen ympärillä liikkuu usein myös paljon huhuja. Ne vahvistavat entisestään käsityksiä vaikkapa nuoresta, jonka kuvitellaan olevan mukana ”kaikessa” pahassa, mitä kaupungissa tapahtuu.

Monesti vanhemmat eivät tunne toisiaan edes ulkonäöltä, vaikka heidän lapsensa olisivat samalla luokalla. Yläasteikäisten kaveripiirit eivät yleensäkään ole enää tuttuja vanhemmille. Perheet saattavatkin tavata ensimmäistä kertaa ikinä sovittelussa, jolloin pöydällä on heti pahoinpitely, uhkaamista tai kiusaamista. Lienee selvää, etteivät tunteet välttämättä ole aina ihan lämpimiä sovittelun aluksi.

Jokaiselle vanhemmalle on kuitenkin tärkeää, että oma lapsi voi hyvin ja on turvassa. Yhteisiä tavoitteita korostamalla päästään etenemään ennakkoluulojen yli ja näkemään perheiden yhtäläisyyksiä ja sitä, mikä on lapsille parasta. Joku saa konkreettista tietoakin itselleen etukäteen vieraasta kulttuurista. Esiin voi tulla myös yllättäviä asioita oman lapsen toiminnasta, mikä tuo lisää ymmärrystä myös tapahtuneeseen.

Kun huoltajat toteavat puolin ja toisin toisilleen, että olisimmepa tavanneet paremmissa merkeissä, sovittelija tietää sovittelun onnistuneen ja lähentäneen hetkeksi ihmisiä. Tässä kohtaa heidän lapsensa ovatkin saattaneet jo kirmata yhdessä rappukäytävään.

 

Paula Nurminen

Kirjoittaja toimii Turun NMKY:lla asiantuntijana erityisesti nuorten sovittelutyössä