Kategoria: Ajankohtaista

Saapuessaan Pelttarin kentälle Yökoriksen tapahtumaan huomaa heti rennon tunnelman ja iloisen musiikin. Nuoret harrastajat ovat täynnä energiaa ja hymyileviä kasvoja. Vaikka et tuntisi kaikkia ennestään, ilmapiiri on avoin ja ystävällinen.

Toiminta on suunniteltu edistämään yhteisöllisyyttä. Alusta asti korostetaan avointa ja kunnioittavaa ilmapiiriä, jossa jokainen nuori kokee olonsa arvostetuksi ja hyväksytyksi. Täällä ei ole merkitystä, mistä maasta tai kulttuurista olet kotoisin – meitä kaikkia yhdistää liikunta ja halu viettää aikaa yhdessä.

Pelaaminen on keskeinen osa toimintaa. Sekä koripallo- että jalkapallokentät ovat jatkuvasti täynnä innokkaita pelaajia. Joukkueet muodostetaan monipuolisesti eri taustoista tulevista nuorista. Yhteinen tavoite on nauttia pelistä. Täällä oppii, että joukkueessa jokainen on tärkeä ja jokaisen panosta arvostetaan.

Mutta liikunta on vain yksi osa tätä toimintaa. Pelien aikana ja tauoilla nuoret juttelevat, nauravat yhdessä ja oppivat toisiltaan uusia asioita. Kulttuuriset erot rikastuttavat keskusteluja ja auttavat ymmärtämään toisenlaisia näkökulmia. Tämä vuorovaikutus on avain yhteisymmärrykseen ja rasismia ehkäisevään toimintaan. Kun oppii tuntemaan eri kulttuureista tulevia nuoria, ennakkoluulot ja stereotypiat haihtuvat.

Pelttarin kentällä vietetty aika on täynnä iloa, liikunnan riemua ja ystävyyttä. Yökoris vahvistaa yhteisöllisyyttä, integroitumista ja tasa-arvoa, ja auttaa meitä kaikkia näkemään toisemme samanarvoisina yksilöinä.

Patrik Harsu

Kirjoittaja toimii Turun NMKY:lla Yökoriksen hankekoordinaattorina. 

Turun NMKY – YMCA Turku on mukana osana Turussa 17.8. 2023 järjestettävää Taiteiden yö -tapahtumaa. Taiteiden yö on koko taidekentän, kaikkien toimijoiden ja yleisön yhteinen tapahtuma. Tapahtuman monipuolista ohjelmaa järjestetään sisätiloissa ja ulkona katukuvassa.

Turun NMKY esittelee ja osallistaa yleisöä monipuoliseen toimintaansa Turun Kaupunginteatterin viereisellä suurella “hämähäkkitontilla” klo 15-21. Tule mukaan osallistumaan, näkemään ja kokemaan ja tietenkin tapaamaan namikaväkeä!

Tutustuessani uusiin ihmisiin, tulee usein puheeksi tukiperheenä työskentely. Useasti kuulen seuraavia kommentteja: “Ai asutko siis samassa rakennuksessa kuin asiakkaat?” “Ootko sit aina töissä?” “Mitä jos joku tulee keskellä yötä pimpottelemaan ovikelloa?” “Onpa arvokasta työtä.” “En kyllä ite pystyis tollaseen työhön.” “Onks sulla omaa elämää ollenkaan?”

Keväällä 2011 olin silloisten tukiperheiden ja toiminnanjohtajan tentattavana työhaastattelussa, jossa parhaani mukaan yritin tehdä vaikutuksen ammattitaidostani. Olin hakemassa tukiperhetyöntekijän paikkaa, enkä oikein edes tiennyt mihin olin ryhtymässä. Tiesin vain, että tukiperheenä toimiminen edellyttäisi asumista “namikatalossa” ja työhön kuuluisi nuorten tukeminen. Nyt, aika tarkkaan tasan 12 vuotta myöhemmin voin käsi sydämellä sanoa, ettei päätös ryhtyä tukiperheeksi ole kaduttanut ja työnkuvakin on tullut vuosien saatossa harvinaisen selväksi.

Luonnollisesti työhön on koulutusvaatimukset ja me kaikki tukiperheet olemme sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan pitkän linjan ammattilaisia. Tukiperhetyötä tehdään sivutyönä eli kaikki ovat tahoillaan myös muualla töissä. Meillä jokaisella on omanlaisensa työhistoria, mutta yhteistä meille kaikille on suuri halu sitoutua itsenäistyvien nuorten tukemiseen. Tukiasunnoilla asuu pääsääntöisesti 16-25-vuotiaita nuoria ja nuoria aikuisia, joita tuetaan matkalla itsenäiseen elämään. Jokaisella tukiperheellä on muutamia omia tukinuoria, joiden kanssa työskentelee ja kulkee arjessa tiiviisti rinnalla. Lisäksi tukinuoret saavat työskennellä talojohtajan ja tarvittaessa ohjaajankin kanssa.

Tukiperheen työnkuva on hyvinkin vaihtelevaa ja monipuolista. Kaikki tukiasunnoilla asuvat tukinuoret tulevat eri lähtökohdista, joten tuen tarve on erilainen jokaisen tukinuoren kohdalla. Joku nuori tarvitsee tukea arjenhallinnallisiin asioihin, kuten kaupassakäyntiin ja siivoukseen, kun taas toinen nuori tarvitsee ohjausta oikean päivätoiminnan löytämiseen ja sosiaalisten taitojen harjoitteluun. Arjessa saadaan harjoiteltua yhdessä tarpeellisia taitoja, kuten laskujen maksamisia, ruuanlaittoa tai eri virastoissa asioimista. Tärkeimpänä tukiperheen tehtävänä kuitenkin on mielestäni nuoren kohtaaminen, kuuntelu ja sitä kautta luottamuksellisen tukisuhteen rakentaminen. Monilla tukinuorilla on rikkonainen tausta ja voi olla, että tukiperhe on yksi harvoista luotettavista aikuisista, joita nuorella on ympärillään. Kun luottamuksellinen suhde on syntynyt, vaikuttaa se yleensä positiivisesti myös muihin asioihin. Tukiasunnoilla jokainen saa edetä omaa tahtia eikä itsenäistymisessä ole kiire. Toiminta on aina suunnitelmallista ja ideaalitilanteessa pois muuttavalla nuorella on hankittuna kaikki se tieto ja taito, jota täysin itsenäinen asuminen ja arki vaatii.

Tukiperheenä olo vaatii erilaista sitoutumista mitä “tavallinen” työ. Koska me kaikki tukiperheet ja tukinuoret asumme samassa kerrostalon rapussa, ei voi välttyä törmäämästä työjuttuihin silloinkin, kun ehkä ei ollut töitä ajatellut tekevänsä. Tukinuoret tapaavat meitä tukiperheitä normaalin arjen ja elämisen keskellä ja tukiperheenä meillä on ainutlaatuinen mahdollisuus kohdata nuorta eri roolissa kuin muissa palveluissa. Näistä pienistäkin, tavallisistakin kohtaamisista rakentuu se kokonaisvaltainen tuki, jota tukiasunnoilla on saatavilla. Toisinaan tukisuhteet ovat nuorelle niin merkityksellisiä, että yhteyttä omaan tukiperhetyöntekijään pidetään vielä vuosienkin jälkeen.

Kerroin vanhalle tukinuorelle kirjoittavani tällaista juttua ja kyselin häneltä ajatuksia omasta tukiasumisesta, joka hänen osaltaan päättyi muutamia vuosia sitten. Hän koki tukiasumisen hyödylliseksi koska sai asumisen aikana tukea juuri niihin itsenäiseen elämiseen tarvittaviin taitoihin, jotka hänellä ei vielä tukiasunnoille muuttaessa ollut hallussa. Asumisensa aikana tämä nuori kertoi saaneensa apua ruuanlaiton opetteluun, raha-asioiden harjoitteluun ja mm. koulunkäynnin tukea hän piti erityisen tärkeänä. Parhaimmaksi asiaksi hän nosti kuitenkin sen, että saatu tuki oli yksilöllistä ja aikuis umista sai harjoitella oman aikataulun mukaan; rauhallisesti ja turvallisessa ympäristössä. Näin tukiperheen näkökulmasta, kyseinen nuori on saanut kiinni juuri siitä, miksi tukiasumista ylipäätänsä on.

Kuluneet 12 vuotta tukiperheenä on sisältänyt joskus myös sitä, että yöllä ovikelloa on tosiaan soiteltu. Joskus olisi ihan mukavaa jättää työt työpaikalle ja lähteä kotiin, mikä tukiperheenä ei onnistu. Toisinaan tuntuu, että on 24/7 töissä. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia hetkiä ja pääsääntöisesti “yhteiselo” tukiperheiden ja tukinuorten naapurina sujuu vallan mutkattomasti. Paljon yritämme järjestää myös yhteisiä tapahtumia, jotta tuntisimme kaikki toisemme. Toisinaan käydään leffassa, toisinaan grillaillaan takapihalla. Sellaista ihan tavallista elämää. Tietynlaista heittäytymistä homma kuitenkin vaatii ja kuten joku joskus on todennut, olen myös itse sitä mieltä, että tukiperheet tekevät äärimmäisen arvokasta (ja erikoista) työtä!

Kirjoittaja toimii tukiperheenä Turun NMKY:n sosiaalipalveluosakeyhtiö NMKY-Sosiaalipalvelut Oy:n tukiasuntotoiminnassa

Pelikentiltä rauhanrakentajiksi -toiminnassa nuoret kokoontuvat yhteen, keskustelevat ajankohtaisista asioista sekä suunnittelevat ja toteuttavat tapahtumia. Toiminta tarjoaa nuorille mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin sekä toimia itselle tärkeiden asioiden puolesta.

Nuoret järjestävät tapahtuman syyskuussa osana YK:n Nuorten rauhanviikkoa. Tapahtuman tavoitteena on lisätä nuorten tietoisuutta oikeudenmukaisuudesta sekä ehkäistä väkivaltaa. Tapahtumassa nuoret pääsevät kokeilemaan nuorten väkivaltaa käsittelevää pakohuonepeliä, testaamaan tietojaan tietovisassa tasa-arvosta sekä kertomaan ajatuksiaan siitä, mitä rauha heille merkitsee.

Nuoret ovat olleet aktiivisesti mukana tapahtuman suunnittelussa ja järjestämisessä. Tämä antaa nuorille mahdollisuuden kehittää omaa osaamistaan. Nuoret pääsevät näkemään, miten heidän panoksensa vaikuttaa tapahtuman onnistumiseen jo suunnitteluvaiheessa.

Tapahtuma toteutetaan yhteistyössä Pelastakaa lapset ry:n kanssa. Yhteistyö mahdollistaa asiantuntija-avun lisäksi tapahtumassa käytettävän pakohuonepelin. Työskentely Pelastakaa lapset ry:n kanssa tarjoaa nuorille mahdollisuuden oppia yhteistyön merkityksestä.

Pelikentiltä rauhanrakentajiksi -toiminta osoittaa, että nuoret voivat olla aktiivisia toimijoita yhteiskunnallisissa muutoksissa. Heidän äänensä ja näkemyksensä ovat tärkeitä ja tarpeellisia.

Pelikentiltä rauhanrakentajiksi -toiminta rohkaisee meitä kaikkia tarttumaan toimeen ja vaikuttamaan. Se muistuttaa meitä siitä, että yhdessä voimme luoda oikeudenmukaisemman ja rauhanomaisemman yhteiskunnan!

Patrik Harsu

Kirjoittaja toimii Turun NMKY:lla Yökoriksen hankekoordinaattorina. Hän vastaa työssään myös pelikentiltä rauhanrakentajaksi toiminnasta sekä kuuluu globaalikasvatustiimiin.

Turun NMKY:n Seniorikuoro juhlii tänä vuonna 2023 perustamisensa 30-vuotista taivaltaan.

Kuoro perustettiin jatkeena Turun NMKY:n Mieskuorolle, kun laulunjohtajan pesti vaihtui Lauri Karttusesta Jukka Pietilään. Jukka halusi tultuaan laulattaa jokaisen kuorolaisen, tietääkseen millaista materiaalia porukasta löytyy. Kaikille silloisille kuorolaisille ei koelaulatus maistunut ja kun näytti siltä, että olisivat jääneet tyhjän päälle laulamisen suhteen, lupautui Lauri Karttunen johtajaksi tälle joukolle. Joukosta muodostettiin uusi kuoro vuonna 1993, nimekseen kuoro sai Turun NMKY:n Seniorikuoro.

Jukka Pietilä myös katsoi muutamien laulajien iän tai muun syyn takia sopivan laulutaidoltaan paremmin muualle kuin hänen johtamaansa Mieskuoroon ja myös tästä joukosta miehiä liittyi Seniorikuoron riveihin. Hallinnollisia tehtäviä lähti vetämään Väinö Kaukonen ja keittiön kahvisiskoja patisteli Anja Kaukonen.

Lauri Karttunen johtikin kuoroa lopulta noin 10 vuotta ja laulajamäärä kasvoi niin Mieskuorosta siirtyvistä kuin muuallakin aiemmin laulaneista kuoroveljistä. Kuoro matkusteli keväisin ahkerasti jo silloin ja kierrettyä tuli Norjat, Virot, Venäjät, Ruotsit, Puolat ja Suomen paikkakunnatkin tuli koluttua sieltä ja täältä. Toki matkat ajan myötä ovat jonkin verran lyhentyneet, johtuen laulajien ikääntymisistä, mutta edelleen perinteisesti jonnekin laulukauden päätteeksi mennään yhdessä. Viimeksi käytiin katsastamassa saaristo melkein Ahvenanmaata myöten vuonna 2022.

Lauri Karttusen siirryttyä eläkkeelle Henrikin kirkon kanttorin virastaan, hän myös päätti eläköityä Seniorikuoron johtamisesta ja kuoro valitsi hänen jatkajakseen Maarian kirkon kanttorin, Heikki Rainion.     Heikin ura kuorossa kestikin sitten melkein 20 vuotta ja sekin päättyi siihen että Heikki tuli eläkeikään ja kun oli viimeisinä vuosina lukenut itsensä vielä papiksikin niin lähti Turusta kauas Sallan seudulle viemään kirkon sanomaa vs. kirkkoherrana Lapin tunturien juurelle.

Heikin aikaan liittyy myös jo aikaisemminkin tapahtunut, mieskuoron johtajan vaihdoksesta johtuva episodi, kun Tommi Saalaksen tulo Mieskuoron johtajaksi aiheutti jälleen laulutestivaiheen ja Mieskuoro hyvin radikaalisti päätti nuorentaa joukkoaan. Jatkossa Mieskuoroon tulisi kuulumaan vain alle 60-vuotiaita laulajia. Samalla Mieskuoro muuttui nimeltään Naskaleiksi ja täältä Seniorikuoroon liittyi vuonna 2009 yhteensä 12 lauluveikkoa. Ilkeät kielet väittivät silloin että molempien kuorojen taso nousi.

Heikki ei kuitenkaan lähtiessään halunnut jättää kuoroa ilman johtajaa ja suositteli kuoron uudeksi laulunjohtajaksi myös kanttorikokemusta omaavan Virpi Vähäpassin.  Seniorikuoron historia sai ensimmäisen naisjohtajansa vuonna 2020.  Miehille tämä muutos ei aiheuttanut suuremmin vaikeuksia, olihan tähän komentomalliin jo kotona totuttu. Virpi toimii nykyisin Nousiaisten kirkon kanttorina ja onkin saanut Seniorikuorosta seuraa moniin kirkkonsa tapahtumiin esiintymisiin.  Virpin alkutaivalta kuoron johtajana väritti harmillinen Koronatautiepidemia ja jouduimmekin perumaan useampia harjoituksia ja esiintymisiäkin.  Hyvin on kuitenkin matkaa jatkettu ja mikäli samaa rataa menee nämä eläkkeelle siirtymiset, saamme pitää Virpin vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta meitä ohjailemassa laulun ilosanomaan.

Seniorikuoro on perinteisesti vuosittain pitänyt muutaman Joulukonsertin, ja Kahvikonsertit ovat myös jatkuneet vuosi toisensa jälkeen niin keväällä kuin syksylläkin. Seniorikuoro kävi myös aikanaan sekä Ruissalon että Naantalin kylpylöissä esiintymässä eri teemoin mutta niin kuin usein käy, kylpylöiden rahahanat sulkeutuivat ja pienikin esiintymispalkkiomme oli heille liikaa. Kuoromme on myös Turkulaisen Mäntyrinteen vanhainkodin kummikuoro ja siellä on esiintymisiä ollut aikaisemmin hyvinkin taajaan mutta korona on siihenkin tehnyt omat rajoituksensa, pääasiassa vanhainkodin toimesta. Turun kaupungin keksimän kummikuorona olemisen palkkiona on saatu aikaisemmin konserttitilaa ilman kustannuksia, mutta tilanne on vaikeutunut kun saleja tarjotaan melko hankalakulkuisista paikoista.

Kuoro valitettavasti on joutunut myös tilanteeseen missä uusien laulajien saaminen aina vain vaikeutuu, sillä on vaikeaa löytää lauluveikkoa joka aloittaisi kuorolaulun vasta ikäihmisenä ilman aikaisempaa kuorolaulukokemusta ja varastaminen toisista kuoroista ei oikein sovi tähän toimintaan.

Punaisia takkeja kyllä löytyy varastosta mutta mistä niihin sisälle laulajia? Joskus puhutaan että kun Uudessakaupungissa joku menehtyy niin kysytään; ”kummonen paatti siltä jäi? ”. Seniorikuorossa sama toimii niin, että kun joku riveistä katoaa niin äkkiä kysytään: ”misä sen punanen takki o”?

Samoin emme valitettavasti voi turvautua Naskaleissa vanheneviin ” ulosheitettäviinkään” kun heidän keski-ikänsä on vasta noin 30 vuotta. Ovat siis periaatteessa kuorolaistemme ”lastenlapsia”.

Kuorolaisten keski ikä huitelee kahdeksassakymmenessä vuodessa ja joukossa on useampi lauluveikko joka on kuluttanut Sirkkalankadun juhlasalin tuoleja kymmeniä vuosia ja kuluttaa edelleen.

Turun NMKYn Seniorikuoro kuitenkin jatkaa reipasta menoaan ja laulaa jatkossakin niin kauan kuin yksikin äijä jaloillaan pysyy ja saadaan aikaan vielä muutakin kuin ”ukkojen hyrinää”.

Pitää myös mainita kuorolaisten vaimojen aktiivinen panos, joka tarkoittaa aina harjoitusten lomassa tarjottavien kahvien valmistamisen ja tarjoilun sekä tietenkin konserteissa tarjottavien leivonnaisten ym. hoitamisen todella ansiokkaasti vuodesta toiseen. Joskus tuntuu että kuoroharjoitusten tärkeimpiä tapahtumia on juuri se kahvihetki tutussa porukassa maailmaa parantaen. Ei ole vielä ollut harjoitusta missä ei olisi kuulunut jossain vaiheessa, ”hei eiks nyt olis jo kaffeaika”!

Seniorikuoro on kiitollinen saamastaan tuesta vuosien saatossa NMKY:lle ja erityinen kiitoksemme kohdistuu aina auttavaiseen toimistoväkeen joka tilanteessa kuin tilanteessa ojentaa auttavan kätensä.

Näissä merkeissä on menty ja toivon mukaan mennään vielä vuosia edelleen.

Tervehtien Turun NMKYn Seniorikuoro, 30v.

Kirjoittaja on seniorikuoron puheenjohtaja ja “nestori” Vesa Vainio

Tavanomainen keskiviikko nuorten kohtaamispaikka Toivolla. Aukiolo tuttuun tapaan klo 10-15, ja päivän yhteisenä tekemisenä tutustumisleikki. Avatessamme sisään tulee hetiuseampi nuori, ja kaikki tervehditään lämmöllä. ”Ottakaa kahvia ja teetä, heräillään yhdessä tähän päivään” on tuttu päivän aloitus. Lempeys, joka välittyy paitsi ohjaajista nuorille, myös nuorilta toisilleen ja ohjaajille, on koskettavaa. Huolenpito toinen toisistaan, hyvien kohtaamisten aamu. Joku istahtaa päivän Turun sanomien äärelle, joku ottaa kahvikupposensa olohuoneen sohvalle. ”Kiva nähdä”.

Päivän aihe ”Än-yy-tee- nyt -kortit” otetaan heti yhteisesti kokeiluun. Tarkoitus on miettiä kuka on minkäkinlainen, kenet pyytäisit puutarhuriksi jne. Tutustutaan samalla. Asetuimme rinkiin sohvalla ja nojatuoleilla siten että kaikki varmasti näkevät toisensa, ja aloimme lukea kortteja. Jokainen tuli osoitetuksi, jokainen pääsi osoittamaan ja arvuuttelemaan toisten ominaisuuksia. Valmiit kortit tuli läpikäydyiksi, ja niin alkoivat toivolaiset kehitellä omia väittämäkortteja. Ihan helmiä sieltä syntyi, ja naurunsekainen into päällä osoitettiin toinen toisiamme mm. ”kuka on todennäköisimmin nähnyt Monalisan ja pettynyt siihen”, ”Kuka suuttuu hävitessään pelin” ja ”kuka hamstraa heräteostoksia”. Mikä porukka meillä täällä onkaan. <3

Yhteisöllisyys, nauru ja iloinen puheensorina täyttää olohuoneen. Toivossa monenlaiset tunnelmat, myös  hankalammat päivät ja surut näkyvät, mutta tavoitteena on tehdä päivästä parempi ja keskittyä läsnäolevaan hetkeen.

Joku lähtee hoitamaan lääkäripuhelua, toinen selvittää laturinjohtoa ja kolmas miettii ottaisko vielä kahvia. ”Vois”. Ohjaaja istuu kutimet kädessä kotoisan oloisesti nojatuolissa ja kutoo projektiaan ollen samalla rauhallisen läsnä muille.

Yksi ohjaaja intoilee jo seuraavaa juttua parin nuoren ideoidessa mitä kevään aikana vielä tehtäisiin, ja kolmas syventyy keskustelemaan nuoren kanssa senhetkisestä olosta. Puheensorina täyttää tilan.

Samaan aikaan ovesta saapuu tutustuja tukihenkilönsä saattamana, ja ohjaaja keskeyttää senhetkisen tekemisensä mennäkseen vastaan eteiseen. Lämmin esittäytyminen ja vastaanotto jälleen, jottei sosiaalisia tilanteita jännittävä tutustujanuori joudu liian isosti huomion keskipisteeksi, muttei myöskään tule ohitetuksi. Ohjaajana on tärkeää lukea tilanteita ja joustavuus on keskeistä, eikä luova hulluus ole yhtään haitaksi.

Nuori ja tukihenkilö ohjataan rauhalliseen kohtaan ja keskustellen esitellään Toivoa heille. Useimmiten Toivon askarteluhuone saa kävijän hymyilemään, ja niin tälläkin kertaa. ”Paratiisi, täällähän voi tehdä vaikka mitä” – usein kuultu palaute kuuluu tälläkin kertaa. Totta, täällä voi ja saa tehdä, mutta ei ole pakko. Asiat saa jäädä kesken ja niitä voi jatkaa kun on sellainen hetki ja fiilis.  Kun tutustuja niin haluaa, he jatkavat matkaansa ja ohjaaja saattelee heidät ovelle.

Eteisestä joku jo bongaakin juuri esittelystä vapautuneen ohjaajan ja huutelee keittiöön auttamaan kun ei ole varma sopiiko juuri nämä kaurahiutaleet hänen ruokavalioonsa. Ja että onhan sitä kahvia vielä jossain kun Moccamasterissa näkyy loppuneen.  Samaan aikaan ovesta tuleekin pari muuta kävijää ja heidän kanssaan sitten ihan omia juttujaan. ”Kato mä ostin ihan uuden huivin, eiksoo hieno”. ”Mulla tuli tänne joku reikä tähän vaatteeseen, mitä tälle vois tehä…” ja samaan aikaan ompelutaitoinen kävijä tarttuu tilanteeseen ja ehdottaa korjaussuunnitelmaa toiselle nuorelle. Mutta kuka keittää sitä kahvia lisää? Ainiin. Sitä on paljon tossa perkolaattorissa valmiiina tänään.

Vaihtelevia ja ihanan samanlaisia, päivät Toivossa.

Tiina Kajander

Kirjoittaja toimii sosiaaliohjaajana Nuorten kohtaamispaikka toivossa

Nuorten kohtaamispaikka Toivo on avoin kohtaamispaikka 17-28 -vuotiaille nuorille aikuisille Turun keskustassa. Toivo tarjoaa mielekästä, aktivoivaa ja kuntoutumista tukevaa toimintaa, apua ja ohjausta sekä paikan, jossa voi viettää aikaa muiden seurassa. Lisää Toivon toiminnasta ->

Liikkumattomuuden taustalla on monia eri syitä. Usein on vaikea tietää mistä aloittaa ja lähteminen voi olla vaikeaa esimerkiksi sosiaalisen jännittämisen, ahdistuksen tai taloudellisen tilanteen vuoksi. Moni miettii, ettei voi alkaa liikkumaan koska kunto on niin heikko ja hävettää mennä liikunnallisten ihmisten joukkoon. Usein siis vaaditaan itseltä liikaa heti alussa. Meidän pitäisi muistaa, ettei vauvakaan osaa kävellä heti, vaan usein tulee ensin ryömiminen ja konttaaminen. Liikunnan aloittamisen voi tehdä myös matalalla kynnyksellä, esimerkiksi lähtemällä kävelylle, tekemällä kotona 10 minuutin jumpan, siivoamalla tai viemällä rappuja pitkin roskapussin oman kotitalon roskalaatikkoon. Jo arjen aktiivisuudella lisätään huomattavasti omaa kuntoa ja jaksamista. Aina pitäisi muistaa verrata toimintaansa omaan tilanteeseen, eikä muihin ihmisiin tai itseensä aiemmin. Itseään kohtaan pitää löytyä lempeää lujuutta, jolla ponnistelee pienin askelein eteenpäin. Tärkeä on muistaa armollisuus, sillä jos jonain päivänä kaikki ei suju suunnitelmien mukaan, niin sekin on ok. Jos uskot että pystyt tai et pysty, olet oikeassa! Olet vahvempi kuin mielesi.

Yksin on vaikea voittaa haasteet, joten on tärkeä saada tukea ja olla ympäristössä, jossa tuetaan kohti haluamaasi päämäärää. Toisin sanoen, jos haluat liikkua enemmän, mene ympäristöön, jossa liikutaan enemmän tai laita kotiin aktiivisuuden triggereitä (muistilappu liikkumisesta, jumppamatto lattialle, kuminauha sohvapöydälle).

Helsingin Sanomissa julkaistiin artikkeli jättitutkimuksesta, jossa oli tutkittu liikunnan vaikutuksesta masennukseen (HS 20.3. 2023) ja artikkelin mukaan vaikutus on dramaattinen. Liike-hankkeessa on huomattu vaikutuksen olevan sama: mielenterveydelliset haasteet vähenevät säännöllisen liikunnan myötä. Toimin aiemmin psykiatrisena sairaanhoitajana ja mietin, miten voisin keskustelukäyntien lisäksi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Tajusin, että itselleni liikunta on toiminut aina lääkkeenä moneen vaivaan eli liike on lääke lähes jokaiselle. Liike-hankkeen liikuntaetsivänä näen nuorten mielenterveyden voinnin kohenemisen nopeammin, sillä liikunnan myötä tulee huomioitua monta eri osa-aluetta ihmisen psykofyysisestä kokonaisuudesta. Liikunta toimii suoraan myös altistusharjoituksena; nuori altistaa itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle ja löytää uusia ulottuvuuksia sekä keinoja voida paremmin. Liikkeen kautta huomataan kunnon kohenevan ja fysiikan kehittyvän. Tällöin myös rohkaistutaan kokeilemaan uutta, itsetunto kohenee ja sosiaaliset tilanteet lisääntyvät. Usein liikunnan lisääminen johtaa positiiviseen ketjureaktioon – myös nukkuminen paranee ja ruokailut säännöllistyvät. Liikunta onkin oivallinen tapa vähentää ahdistusta ja masennusta.

Liike-hanke toimii matalan kynnyksen liikkumiseen oivallisesti: Liike-hankkeessa huomioidaan nuorten mielenterveydenhaasteet ja kannustetaan liikunnan lisäämiseen niin yksin, kaksin kuin pienryhmässä. Liike-hankkeen tavoitteena on lisätä nuorten fyysistä aktiivisuutta ja henkisiä voimavaroja ja tässä on onnistuttu silloin, kun nuorelle on löydetty mieluinen harrastus ja hän on sosiaalisessa ympäristössä.

Liikuntaetsivien päivät vaihtelevat, eikä yksikään päivä ole samanlainen. Tässä kuvaus eräästä työpäivästä:

Liikuntaetsivän työt alkoivat teams-palaverilla, jossa eri paikkakunnan liikuntaetsivät vaihtoivat kuulumisia, onnistumisia ja kehittämisideoita.

Tämän jälkeen liikuntaetsivä oli yksilöasiakkaan kanssa kuntosalilla. Kuntosalilla nuori kertoi voinnistaan, epävarmuuksistaan ja pettymyksistään. Liikunnan kautta nuori huomasi, että osaa, kykenee ja hallitsee kuntosaliliikkeet, jolloin koki olonsa varmemmaksi. Nuorella koki, ettei ole saanut juuri mitään aikaiseksi, eikä riitä sellaisena kuin on. Käytiin yhdessä läpi nuoren viikon tekemisiä, jolloin selvisi monia toimintoja, joihin nuori oli mennyt ja löytänyt kavereita sekä mieleisen harrastuksen. Nuori oli sokaistunut, eikä ollut tajunnut missä kaikessa oli edennyt, koska kiinnitti huomiota vain asioihin, jotka eivät olleet sujuneet. Uudelleen sanoittamalla saatiin kaikki onnistumisetkin esille.

Seuraavaksi liikuntaetsivä kävi syömässä työkavereiden kanssa ja lähti jatkamaan ohjausta CrossFitin parissa pienryhmän kanssa. Nuoret opettelivat uutta, huomasivat kehittymistä vanhoissa liikkeissä ja kannustivat toisiaan. Fiilis oli huikea! Yksi nuorista sai myös purettua pahan olon tunteita treenin aikana.

Tämän treenin jälkeen oli vielä ravitsemusluento kahvikupin äärellä. Osallistujat saivat keskenään jakaa kokemuksiaan ravitsemukseen liittyen ja saivat vinkkejä järkevämpään syömiseen. Luennon jälkeen liikuntaetsivä päästi kaksi nuorta kuntosalille treenaamaan itsenäisesti ja kyseli heidän kuulumisensa.  

Vielä  jäljellä olikin tilastointien tekeminen ja muistutusviestien lähettäminen nuorille seuraavan päivän toiminnoista. Samalla yksi nuori purki viestien välityksellä heikkoa vointiaan liikuntaetsivälle ja viestien kautta autettiin häntä selviämään tilanteesta ja luottamaan itseensä.

Nuorten kommentteja Liike-hankkeen vaikutuksista:

Halu muuttaa elämää parempaan suuntaan kasvanut, sillä motivaatio ja innostus on lisääntynyt, sekä rohkeus kokeilla uusia asioita on vahvistunut.

Positiivisuuden ja hyvien asioiden pyörät alkavat pyöriä. Nukun paremmin, syön säännöllisemmin ja juon vettä enemmän.

Yleinen reipastuminen ja energiatason nousu. Ulkona liikkuminen ollut helpompaa (ennen en kehdannut mennä ihmisten ilmoille). Kun lähtee ulos, niin päivän tehtävätkin tulee tehtyä paremmin.

Tämä hanke on ollut aivan mahtava tuki kuntoutumiseen fyysisten sekä henkisten ongelmien selättämiseksi. Uskon siihen, että voin parantua. Olen löytänyt vahvuuksia ja intoa, jota en ennen uskonut olevan. 

Mielenterveyskuntoutujana Liike-hanke on ollut minulle erittäin tärkeä terveyden edistämisen kannalta, koska se on ollut paikka, jossa saan olla terve ja kehittää ja keskittyä osaamiseeni ja vahvuuksilleni mielenterveydenongelmien ulkopuolella.

Jännitti tulla, mutta olikin tosi kivaa. Tuli hyvä fiilis. Sali on vaikuttanut tosi pelottavalta paikalta kun en oo koskaan käynyt enkä oikeen tiedä mitä siellä kuuluis tehdä, tuli semmonen olo et ei tää oo mikään mahdottomuus, vähän niin ku aikuisten leikkipuisto vaan.

Omatoiminen kuntosali tuntui todella hyvältä. Pystyi keskittymään hyvin pelkkään tekemiseen, melkein meditaation lailla. Polte tekee myös hyvää. Tuntuu, että lihaskunto paranee.

Oli todella stressaava aamu ja hieman väkisin lähdin (sinnikkyys lisääntynyt), mutta nyt jumpan jälkeen mieli ja kroppa on paljon tyynempi ja hymyilytti. Sain purettua opiskelustressiä ja ahdistusta. Oli kiva huomata, että jaksoin koko jumpan läpi. Se kasvatti hieman luottamusta omaan kehoon ja uskoa että kyllä sitä jaksaa.

Tanja Adel

Kirjoittaja toimii Turun NMKY:lla Liikuntaetsivänä ja on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, psyykkinen valmentaja ja personal trainer

Turun NMKY on monialaisesti lapsi- ja nuorisotyötä tekevä yhdistys, jonka toiminta-alueena on Turku lähialueineen. Harrastustoiminnan lisäksi kohtamme toiminnassamme kohderyhmiä, jotka ovat jääneet tai pudonneet palveluverkkojen ulkopuolelle ja jotka tarvitsevat apua, tukea tai ohjausta. Tuemme ammatillisesti ja kehitämme järjestölähtöistä auttamista sekä vastaamme yhteiskunnassa esiintyviin nuorten erityistarpeisiin.

Vuosi 2023 on Turun NMKY:n yhtäjaksoisen toiminnan 131. vuosi.  Vuotta juhlitaan työn merkeissä, toimintamme monipuolisuutta ja yhteisöllisyyttä korostaen.

Maailmanlaajuinen NMKY-YMCA -liike perustettiin 179 vuotta sitten ehkäisemään teollistumisen aiheuttamaa irtonaisuutta ja nuorten miesten syrjäytymistä. NMKY:n perustamisen lähtökohtana oli oivallus siitä, että nuorten miesten hengellinen tila oli laiminlyöty ja että jotain olisi tehtävä asian korjaamiseksi. Tuolloin aika oli kumousaikaa, jota värittivät taistelut ja väkivalta, mutta myös uskonnollisen ja yhteiskunnallisen vapautumisen aikaa. Vuonna 2023 NMKY toimii yli 120 maassa, sillä on 58 miljoonaa jäsentä, 740 000 vapaaehtoista ja 96 000 työntekijää. NMKY on maailman suurin, ei poliittinen nuorisojärjestö.

Vuonna 2023 elämme valitettavasti edelleen taistelujen ja väkivallan aikaa. Nuorison syrjäytymisriski on edelleen todellinen ja nuorten pahoinvointi on vain kasvanut poikkeuksellisten aikojen seurauksena. Turun NMKY on 130 vuoden ajan tarpeeseen mukautuen ja nopeasti reagoiden vastannut nuorten tarpeisiin nuoria kuulleen, kohdaten ja osallistaen.  Työtä tehdään eri taustoista ja lähtökohdista olevien nuorten kanssa elämänmittainen yhteisö tarjoten.

Toiminnassamme jokainen nuori tulee kohdatuksi ja kuulluksi. Rohkaisemme nuoria toteuttamaan itseään ja olemaan oman elämänsä sankareita omat voimavaransa huomioiden.  Turun NMKY:n toiminnan peruspilareita ovat kohtaamistakuun ja elämänmittaisen yhteisön lisäksi ammattimainen henkilökunta, koulutetut ohjaajat, hyvinvoiva yhteisö ja tietoisuus ympäristöstä sekä toiminnan vastuullisuus.

Ihmisten ja ympäristön fair opportunities, hyvinvointi body, soul, spirit kokonaisuutena, yhteisöllisyys, armollisuus ja laadukkuus ovat arvoja, joista Turun NMKY:ssä pidetään kiinni. Turun NMKY on yhteisö ja tukiverkko, jossa jokainen voi kokea olevansa osa jotain suurempaa.

Turun NMKY:n vahvuuksia nopean reagoinnin lisäksi ovat uudistumiskyky ja kyky säilyttää nuorekkuus ja tekemisen into. Työtä tehdään täydestä sydämestä yhteisen hyvän eteen, nuoren parhaaksi. Toiminnassamme kohtaamme vuosittain noin 5000 ihmistä ja säännöllisesti toimintaamme osallistuu lähes 2000 nuorta.

Yhdistyksen 130-vuotisjuhlia vietettiin perjantaina 21.4.2023 teemalla ”riemukasta yhdessäoloa”. Kutsuttuina olivat Turun NMKY:n johtokunnan, työntekijöiden, tukiperheiden ja osastojen vastaavien lisäksi NMKY veljet ja sisaret ympäri Suomea. Juhlilla halusimme kiittää koko NMKY perhettä ja erityisesti omaa väkeämme siitä väsymättömästä ja arvokkaasta työstä, jota nuorten eteen teemme. Juhliin osallistui 110 juhlijaa todellakin juhlien teemaa kunnioittaen.

Kiitos kaikille, onnea Turun NMKY ja vahvaa tekemistä tulevina vuosina toivottaen, Satu

Kirjoittaja on Turun NMKY:n pääsihteeri

Mikä katusovittelutyössä on parasta? No, tietenkin se, että nuorten konfliktit loppuvat. Nuoret ja vanhemmat voivat jättää asian taakseen ja jatkaa taas eteenpäin, kuten ennen. Toiseksi parasta on ennakkoluulojen hälveneminen. Katusovitteluissa kohtaavat hyvin erilaisista taustoista olevat perheet. Soviteltava asia on aina jotain ikävää. Ennen sovittelua kaikilla lienee ennakkoluuloja toisistaan, myös sovittelijoilla.

Kaikilla ihmisillä on luultavasti ennakkoluuloja. Ennakkoluulo on perusteeton ja torjuva ennakkokäsitys, jonka muodostamme mielessämme toisesta ihmisestä tai ryhmästäihmisiä. Ennakkoluulojen kohteeksi joutuvat yleensä tahot, joita emme kunnolla tunne. Ennakkoluulot voivat ilmetä sekä mielipiteiden että tunteen tasolla. (etna.fi.) Omia ennakkoluulojaan on hyvä tutkia, kunhan muistaa niistä huolimatta pitää mielen avoimena myös muutokselle ja ennen kaikkea suhtautua kunnioittavasti toisiin ihmisiin.

Katusovittelujen erillistapaamisissa ennakkoluuloista puhutaan paljon. Näissä tapaamisissa on aina paikalla vain yksi nuori ja hänen huoltajansa. Tarkoituksena on miettiä valmiutta yhteiseen tapaamiseen, jossa kohtaavat kaikki jutun osapuolet. Katusovittelussa tavataan noin sataa perhettä vuosittain ja joukkoon mahtuu monenlaisia perhemalleja ja kulttuureita. Erityisesti toisten tavat kasvattaa lasta tai valvoa heidän tekemisiään herättävät kysymyksiä. Kuuluuko niiden kulttuuriin antaa lasten tehdä mitä vaan? Tietääkö ne edes, mitä lapset tekee? Puhuuko ne kotona? Miksei ne tulleet kouluun selvittämään asiaa, eikö niitä kiinnosta? Nuorten juttujen ympärillä liikkuu usein myös paljon huhuja. Ne vahvistavat entisestään käsityksiä vaikkapa nuoresta, jonka kuvitellaan olevan mukana ”kaikessa” pahassa, mitä kaupungissa tapahtuu.

Monesti vanhemmat eivät tunne toisiaan edes ulkonäöltä, vaikka heidän lapsensa olisivat samalla luokalla. Yläasteikäisten kaveripiirit eivät yleensäkään ole enää tuttuja vanhemmille. Perheet saattavatkin tavata ensimmäistä kertaa ikinä sovittelussa, jolloin pöydällä on heti pahoinpitely, uhkaamista tai kiusaamista. Lienee selvää, etteivät tunteet välttämättä ole aina ihan lämpimiä sovittelun aluksi.

Jokaiselle vanhemmalle on kuitenkin tärkeää, että oma lapsi voi hyvin ja on turvassa. Yhteisiä tavoitteita korostamalla päästään etenemään ennakkoluulojen yli ja näkemään perheiden yhtäläisyyksiä ja sitä, mikä on lapsille parasta. Joku saa konkreettista tietoakin itselleen etukäteen vieraasta kulttuurista. Esiin voi tulla myös yllättäviä asioita oman lapsen toiminnasta, mikä tuo lisää ymmärrystä myös tapahtuneeseen.

Kun huoltajat toteavat puolin ja toisin toisilleen, että olisimmepa tavanneet paremmissa merkeissä, sovittelija tietää sovittelun onnistuneen ja lähentäneen hetkeksi ihmisiä. Tässä kohtaa heidän lapsensa ovatkin saattaneet jo kirmata yhdessä rappukäytävään.

Paula Nurminen

Kirjoittaja toimii Turun NMKY:lla asiantuntijana erityisesti nuorten sovittelutyössä