YK:n ilmastosopimuksen UNFCCC:n osapuolikonferenssi, paremmin tunnettu lyhenteellä COP (Conference of Parties), pidettiin tänä vuonna Sharm El-Sheikhissä, Egyptissä.
COP-konferenssit keräävät samaan paikkaan niin valtioiden ja median, kuin myös kansalaisyhteiskunnan edustajia. Kansalaisyhteiskunnan edustajana, eli tarkkailijana, tarkemmin ottaen YOUNGO:n (lasten ja nuorten edustus UNFCCC-kontekstissa), kautta pääsin myös minä osallistumaan maailman suurimpaan ilmastokonferenssiin sen ensimmäisen viikon ajan. YMCA:n maailmanliitto pystyi lähettämään COP27-konferenssiin 14 nuoren delegaation, joka koostui nuorista ympäri maailmaa, edustamaan maailman suurinta ja vanhinta nuorisojärjestöä.
Viikkoon mahtui valtava määrä inspiroivia kohtaamisia, tapaamisia eri maiden ja järjestöjen edustajien kanssa ja varsinaisten ilmastosopimukseen liittyvien neuvottelujen seuraamista. Kuulun itse YOUNGO:n kontekstissa toimivaan Mitigation-työryhmään, joka seurasi konferenssin ajan neuvottelujen kulkua ja laati suosituksia siitä, miten muun muassa nuorten näkemykset ja osallistaminen otetaan huomioon ja varmistetaan. Tätä kautta pääsin siis myös keskustelemaan kasvotusten eri maiden neuvottelijoiden kanssa, ja tuomaan esille nuorten osallistamisen tärkeyttä ilmastonmuutoksen vaikutusten hillitsemiseen tähtäävässä työssä. Päiviin kuului siis paljon käytävillä tietokoneiden kanssa istumista (koska työpisteitä tai tuoleja ei juurikaan ollut), kirjoittamista, lukemista, hissipuheiden laatimista ja paikasta toiseen juoksemista. Ennen konferenssia en ajatellut, että kuuluisin myös itse niihin ihmisiin, jotka juoksevat paikasta ja tapaamisesta toiseen, mutta toisin kävi.
Koska osallistuin COP27-konferenssiin nuorisojärjestön edustajana, kiinnitin erityistä huomioita nuorten kokemukseen ja mielipiteisiin konferenssista. Nuorten aktivistien joukossa oli selkeästi havaittavissa turhautumista ja kärsivällisyyden loppumista. Tämä johtuu muun muassa siitä, että nuoret ovat edelleen usein vain “kiintiönuorina” mukana, ja merkityksellinen ja todellinen osallistuminen ja osallistaminen on todella harvinaista. Nuoret ovat edelleen usein vain läsnä inspiroivien puheiden pitäjinä ja mediaa varten, mutta eivät ole niiden pöytien ääressä ja niissä huoneissa, joissa päätöksiä oikeasti tehdään. Nuorten osallistamisesta, ja sen tärkeydestä myös puhutaan paljon, mutta todelliset toimet eivät ainakaan vielä korreloi puheiden kanssa. Positiivista muutosta on kuitenkin tämänkin saralla tapahtunut: COP27 oli ensimmäinen ilmastokonferenssi, jossa lapsilla ja nuorilla oli oma paviljonkinsa, joka toimi konferenssin ajan lasten ja nuorten omana tilana verkostoitumiselle, keskusteluille ja inspiroiville tapahtumille. Lasten ja nuorten paviljonki olikin jättimenestys ja aina täynnä ihmisiä, ääntä ja energiaa, jollaista ei ollut havaittavissa muissa paviljongeissa. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos lapset ja nuoret eivät ole merkityksellisesti mukana prosesseissa ja päätöksenteossa. Nuorten aktivistien keskuudessa sanoma onkin melko selvä: nuoret ovat olleet inspiraationa jo tarpeeksi pitkään, on päättäjien aika olla inspiroivia ja saada (todellista) muutosta aikaan. Juhlallisia puheita on kuultu jo tarpeeksi pitkään, nyt on aika teoille.
COP27-konferenssissa pääsin kuulemaan maailman fiksuimpia aktivisteja ja asiantuntijoita ja keskustelemaan upeiden ihmisten kanssa meitä kaikkia kiinnostavista asioista. Pääsin kuulemaan varsinaisia ilmastosopimukseen liittyviä neuvotteluja, joihin esimerkiksi medialla ei ole pääsyä ja pääsin keskustelemaan Saksan, Sveitsin, Norjan, Arabimaiden ja Kiinan edustajien kanssa. Tämän lisäksi sain kuulla Amnestyn pääsihteerin, Human Rights Watchin toiminnanjohtajan, Sanaa Seifin, John Kerryn, Egyptin ulkoministerin, Kuningas Charles III., António Guterresin (lista jatkuu ja jatkuu) puheenvuoroja, osan livenä ja osan overflow-huoneissa. Pääsin myös bongailemaan julkisuuden henkilöitä ja sain kokea millaisen kaaoksen Presidentti Bidenin saapuminen aiheuttaa. Sain myös kokea sen todella ainutlaatuisen energian, joka syntyy, kun tuhansia nuoria ympäri maailmaa paneutuu heille tärkeiden asioiden ratkaisemiseen – kukin omalla tavallaan, mutta yhteinen tavoite edessään. Uskon vahvasti, että kun olen palautunut kunnolla fyysisesti raskaasta reissusta, saan tästä energiasta voimaa jatkaa omalla tielläni taas hieman ryhdikkäämmin eteenpäin, ja tuoda (tai ainakin yrittää tuoda) osan kokemastani energiasta myös Turun YMCA:n toimintaan.
COP- konferensseista, ja niiden hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, samoin voi olla montaa mieltä Egyptistä isäntämaana. Ilmastokriisi on yleisestikin monitasoinen ja monimutkainen ongelma, eikä sen hillitsemiseksi ole helppoja ratkaisuja. Kaiken tämän monitasoisuuden sisällä punaisen langan luo kuitenkin yksi selkeä, ja selvä asia: kukaan ei voi jäädä ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan ulkopuolelle, koska se koskettaa meitä kaikkia.
Osana maailman suurinta ja vanhinta nuorisojärjestöä, ja kansalaisyhteiskunnan edustajina meillä on suhteellisen iso vapaus toimia, ja on nimenomaan meidän vastuullamme pitää ihmisoikeuksia ja kunnianhimoisia tavoitteita esillä ilmastokriisin edessä – etenkin kaikkien niiden puolesta, joilla ei ole vapautta toimia yhtä vapaasti, kun meidän.
We are not yet defeated – we will never be defeated!
Tuulia
Tuulia Toivanen on Turun NMKY:n ohjaajakoulutuksen kautta yhdistyksen toimintaan juurtunut ja aktiivista järjestöuraa luonut nuori. Tuulia valittiin syksyllä 2022 Suomen YMCA:n liiton liittohallitukseen varajäseneksi.