Turun NMKY:n Seniorikuoro juhlii tänä vuonna 2023 perustamisensa 30-vuotista taivaltaan.
Kuoro perustettiin jatkeena Turun NMKY:n Mieskuorolle, kun laulunjohtajan pesti vaihtui Lauri Karttusesta Jukka Pietilään. Jukka halusi tultuaan laulattaa jokaisen kuorolaisen, tietääkseen millaista materiaalia porukasta löytyy. Kaikille silloisille kuorolaisille ei koelaulatus maistunut ja kun näytti siltä, että olisivat jääneet tyhjän päälle laulamisen suhteen, lupautui Lauri Karttunen johtajaksi tälle joukolle. Joukosta muodostettiin uusi kuoro vuonna 1993, nimekseen kuoro sai Turun NMKY:n Seniorikuoro.
Jukka Pietilä myös katsoi muutamien laulajien iän tai muun syyn takia sopivan laulutaidoltaan paremmin muualle kuin hänen johtamaansa Mieskuoroon ja myös tästä joukosta miehiä liittyi Seniorikuoron riveihin. Hallinnollisia tehtäviä lähti vetämään Väinö Kaukonen ja keittiön kahvisiskoja patisteli Anja Kaukonen.
Lauri Karttunen johtikin kuoroa lopulta noin 10 vuotta ja laulajamäärä kasvoi niin Mieskuorosta siirtyvistä kuin muuallakin aiemmin laulaneista kuoroveljistä. Kuoro matkusteli keväisin ahkerasti jo silloin ja kierrettyä tuli Norjat, Virot, Venäjät, Ruotsit, Puolat ja Suomen paikkakunnatkin tuli koluttua sieltä ja täältä. Toki matkat ajan myötä ovat jonkin verran lyhentyneet, johtuen laulajien ikääntymisistä, mutta edelleen perinteisesti jonnekin laulukauden päätteeksi mennään yhdessä. Viimeksi käytiin katsastamassa saaristo melkein Ahvenanmaata myöten vuonna 2022.
Lauri Karttusen siirryttyä eläkkeelle Henrikin kirkon kanttorin virastaan, hän myös päätti eläköityä Seniorikuoron johtamisesta ja kuoro valitsi hänen jatkajakseen Maarian kirkon kanttorin, Heikki Rainion. Heikin ura kuorossa kestikin sitten melkein 20 vuotta ja sekin päättyi siihen että Heikki tuli eläkeikään ja kun oli viimeisinä vuosina lukenut itsensä vielä papiksikin niin lähti Turusta kauas Sallan seudulle viemään kirkon sanomaa vs. kirkkoherrana Lapin tunturien juurelle.
Heikin aikaan liittyy myös jo aikaisemminkin tapahtunut, mieskuoron johtajan vaihdoksesta johtuva episodi, kun Tommi Saalaksen tulo Mieskuoron johtajaksi aiheutti jälleen laulutestivaiheen ja Mieskuoro hyvin radikaalisti päätti nuorentaa joukkoaan. Jatkossa Mieskuoroon tulisi kuulumaan vain alle 60-vuotiaita laulajia. Samalla Mieskuoro muuttui nimeltään Naskaleiksi ja täältä Seniorikuoroon liittyi vuonna 2009 yhteensä 12 lauluveikkoa. Ilkeät kielet väittivät silloin että molempien kuorojen taso nousi.
Heikki ei kuitenkaan lähtiessään halunnut jättää kuoroa ilman johtajaa ja suositteli kuoron uudeksi laulunjohtajaksi myös kanttorikokemusta omaavan Virpi Vähäpassin. Seniorikuoron historia sai ensimmäisen naisjohtajansa vuonna 2020. Miehille tämä muutos ei aiheuttanut suuremmin vaikeuksia, olihan tähän komentomalliin jo kotona totuttu. Virpi toimii nykyisin Nousiaisten kirkon kanttorina ja onkin saanut Seniorikuorosta seuraa moniin kirkkonsa tapahtumiin esiintymisiin. Virpin alkutaivalta kuoron johtajana väritti harmillinen Koronatautiepidemia ja jouduimmekin perumaan useampia harjoituksia ja esiintymisiäkin. Hyvin on kuitenkin matkaa jatkettu ja mikäli samaa rataa menee nämä eläkkeelle siirtymiset, saamme pitää Virpin vielä seuraavat kolmekymmentä vuotta meitä ohjailemassa laulun ilosanomaan.
Seniorikuoro on perinteisesti vuosittain pitänyt muutaman Joulukonsertin, ja Kahvikonsertit ovat myös jatkuneet vuosi toisensa jälkeen niin keväällä kuin syksylläkin. Seniorikuoro kävi myös aikanaan sekä Ruissalon että Naantalin kylpylöissä esiintymässä eri teemoin mutta niin kuin usein käy, kylpylöiden rahahanat sulkeutuivat ja pienikin esiintymispalkkiomme oli heille liikaa. Kuoromme on myös Turkulaisen Mäntyrinteen vanhainkodin kummikuoro ja siellä on esiintymisiä ollut aikaisemmin hyvinkin taajaan mutta korona on siihenkin tehnyt omat rajoituksensa, pääasiassa vanhainkodin toimesta. Turun kaupungin keksimän kummikuorona olemisen palkkiona on saatu aikaisemmin konserttitilaa ilman kustannuksia, mutta tilanne on vaikeutunut kun saleja tarjotaan melko hankalakulkuisista paikoista.
Kuoro valitettavasti on joutunut myös tilanteeseen missä uusien laulajien saaminen aina vain vaikeutuu, sillä on vaikeaa löytää lauluveikkoa joka aloittaisi kuorolaulun vasta ikäihmisenä ilman aikaisempaa kuorolaulukokemusta ja varastaminen toisista kuoroista ei oikein sovi tähän toimintaan.
Punaisia takkeja kyllä löytyy varastosta mutta mistä niihin sisälle laulajia? Joskus puhutaan että kun Uudessakaupungissa joku menehtyy niin kysytään; ”kummonen paatti siltä jäi? ”. Seniorikuorossa sama toimii niin, että kun joku riveistä katoaa niin äkkiä kysytään: ”misä sen punanen takki o”?
Samoin emme valitettavasti voi turvautua Naskaleissa vanheneviin ” ulosheitettäviinkään” kun heidän keski-ikänsä on vasta noin 30 vuotta. Ovat siis periaatteessa kuorolaistemme ”lastenlapsia”.
Kuorolaisten keski ikä huitelee kahdeksassakymmenessä vuodessa ja joukossa on useampi lauluveikko joka on kuluttanut Sirkkalankadun juhlasalin tuoleja kymmeniä vuosia ja kuluttaa edelleen.
Turun NMKYn Seniorikuoro kuitenkin jatkaa reipasta menoaan ja laulaa jatkossakin niin kauan kuin yksikin äijä jaloillaan pysyy ja saadaan aikaan vielä muutakin kuin ”ukkojen hyrinää”.
Pitää myös mainita kuorolaisten vaimojen aktiivinen panos, joka tarkoittaa aina harjoitusten lomassa tarjottavien kahvien valmistamisen ja tarjoilun sekä tietenkin konserteissa tarjottavien leivonnaisten ym. hoitamisen todella ansiokkaasti vuodesta toiseen. Joskus tuntuu että kuoroharjoitusten tärkeimpiä tapahtumia on juuri se kahvihetki tutussa porukassa maailmaa parantaen. Ei ole vielä ollut harjoitusta missä ei olisi kuulunut jossain vaiheessa, ”hei eiks nyt olis jo kaffeaika”!
Seniorikuoro on kiitollinen saamastaan tuesta vuosien saatossa NMKY:lle ja erityinen kiitoksemme kohdistuu aina auttavaiseen toimistoväkeen joka tilanteessa kuin tilanteessa ojentaa auttavan kätensä.
Näissä merkeissä on menty ja toivon mukaan mennään vielä vuosia edelleen.
Tervehtien Turun NMKYn Seniorikuoro, 30v.
Kirjoittaja on seniorikuoron puheenjohtaja ja “nestori” Vesa Vainio
