Ennenkuulumatonta yhteisöllisyyden tunnetta
Eero ”Epa” Kunnas, 60 vuotta
Pyry ”Pyrtsi” ”Pyrde” Kunnas, 31 vuotta
Epa: Suvussamme on laulettu Namikalla nyt jo kolmessa polvessa. Alkujaan kyse on puhtaasta sattumasta. Turkuun muutettuaan isäni Kalervo, joka lauloi Turun NMKY:n Mieskuorossa vuosina 1948 – 1984, haki ensin Laulun Ystäviin. Laulun Ystävien rivit olivat tuolloin kuitenkin täynnä ja Kale astui Turun NMKY:n Mieskuoron riveihin. Itse liityin kuoroon vuonna 1982 isäni puhuttua minut ympäri.
Isä-Kalervohan oli Namikan johtokunnassa yhdistyksen toiminnan kasvun vuosina. Niihin aikoihin kuorolla oli merkittävä rooli myös koko Namikan toiminnassa – kuoro oli Turun NMKY:n ainoa musiikkiryhmä, eikä toiminta vielä ollut niin laaja-alaista kuin nyt. Suvussamme musiikki on aina ollut läsnä. Kalen äiti oli mukana perustamassa Kuusankosken kaiku -kuoroa ja Kymenlaakson suunnalta suvusta löytyi absoluuttisen sävelkorvan omaavia vahvoja bassoja Kouvolan mieslaulajien riveistä. Äidin puolella taas on laulettu enemmälti rekilauluja, mutta äitikin lauloi kyllä Turun Naislaulajissa kakkosalttoa. Torvi on suvussa soinut aina Balkanin sodan ja Suomen sotilasmusiikin aamunkoista alkaen – Kalen isoisä toimi Balkanin sodassa armeijan kornetistina.
Pyry: Puhallin- ja mieskuoromusiikki oli lapsuudessani isän kautta aina läsnä. Kun olimme pieniä minä ja siskoni, joka hänkin on taitava sopraano ja Aino-kuorolainen, saimme usein pyöriä jaloissa isän harrastuksissa milloin minkäkin harjoitussalin aulassa. Piirtelimme, pelasimme Game Boylla ja luimme sarjakuvia samalla kun seinän takana viereisessä huoneessa pauhasi milloin mieskuoro ja milloin puhallinyhtye. Olin viettänyt teinivuoteni erilaisissa rock-bändeissä, mutta syksyllä 2013 aika oli kypsä Naskaleihin liittymiselle – kuoron ikärakenne oli tuolloin nuorentunut rajusti, joten uskalsin lähteä mukaan. En tuolloin kiihkeänä 25-vuotiaana olisi liittynyt kirveelläkään mihinkään ukkokerhoon. Isä puhui ympäri… Kuulostaa tutulta.
Epa: Mieskuoron taso on jatkuvasti kehittynyt kunnianhimoisempaan suuntaan. Naskaleiden toiminnasta on tullut vuosi vuodelta laaja-alaisempaa musiikillisesti ja muutenkin. Kuoro on pysynyt ajassa kiinni ja harrastuksen sosiaalinen ulottuvuus on vertaansa vailla. Laulu on sitä paitsi tutkitusti hyväksi ihmiselle – lukekaa vaikka lehdistä!
Pyry: Hyppy remuavasta rock-maailmasta soonisesti monin tavoin pehmeämmän laulumusiikin pariin oli tyylillisesti aika suuri, mutta alun ennakkoluuloista selvittyäni jäin koukkuun saman tien. Mieskuorolaulun historiassa on sävelletty nuottipinoittain upeita teoksia ja moni mieskuoroklassikko on rockiakin hevimpää kamaa. Naskaleiden kolmisenkymmenen laulajan porukassa olen kokenut myös ennenkuulumatonta yhteisöllisyyden tunnetta. Kuoroharrastuksessa sosiaalisen tason osuus on monin tavoin jopa syvempi, kuin vaikkapa muutaman hengen muodostamassa rockbändissä.
Epa: Paras muisto namikauraltani – niitä on lukemattomia. Kuoron esiintyminen presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa vuonna 2017 oli suuri kunnia. Koivisto oli itsekin kuoromies ja namikalaisia. Kuoron Floridan-matka 90-luvulla oli ensimmäinen Amerikan-matkani… Kuoron 90-vuotiskonsertti vuonna 2009, joka oli ensimmäinen esiintyminen uudella Naskalit-kokoonpanolla, tuntui merkittävältä. Rivissä oli lukuisia uusia nuoria laulajia ja tekemisen taso noussut jälleen uudelle tasolle. En ole mitalien perään, mutta Suomen Mieskuoroliiton myöntämä ansiomerkki työstä maamme mieskuorotoiminnan eteen vuonna 2019, oli hieno ele. Ehkä järisyttävin kokemus on ollut sittenkin ensimmäinen matka Neuvosto-Viroon vuonna 1989: virolaisten mieskuorojen musiikillinen suvereniteetti teki minuun suuren vaikutuksen. Vieraanvaraiset ja suurisydämiset virolaiset tuntuivat vaikeista olosuhteista huolimatta elävän ja hengittävän musiikkia. Erilaisia muistoja olisi jaettavaksi ihan loputtomiin.
Pyry: Laulava vallankumoushan siitä lopulta syntyikin. Tätä on pakko kompata sen verran, että myös itselläni on hyvin vahva muisto kuoron 2014 matkalta Tallinnan Laulupiduille. Iloisia kansallispukuihin pukeutuneita ihmisiä kuhisevat kadut ja täpötäysi laululavan rinne saivat jotakin läikähtämään sisälläni. Laulaminen liittyy tiiviisti virolaisten itsenäisyystaisteluun. Ihmisten riemu vapaasta Virosta välittyi noissa juhlissa todella väkevällä ja puhtaalla tavalla. Muista kohokohdista puhuttaessa kuoron 100-vuotisjuhlavuotta on tietenkin täysin mahdotonta jättää mainitsematta.
Epa: Naskaleiden osalta vuoden 2019 toimintaa määritti kuoron oma 100-vuotisjuhla. Vuosi oli kuorolle monin tavoin menestys. Onnistuimme tekemään ”Laulu kantaa aikain taa” -juhlakonsertistamme paljon suuremman produktion, kuin olisimme ehkä itsekään uskoneet: Konserttielämystä vahvistettiin valoilla ja videoilla. Kokonaisuus kietoutui hienosti taiteellisen johtajamme Tommi Saalaan kirjoittaman ansiokkaan historiikkiteoksen ympärille. Juhlakonserttimme esitettiin loppuun myydylle Sigyn-salille ja musiikillisestikin kuoro onnistui paremmin kuin kenties koskaan aiemmin.
Pyry: Myös alkuvuodesta äänittämämme ”Tuli kirkkoon miehet ja joulu” -joululevy on nostettava esille. Levy soi upeasti ja kuoro kuulostaa hyvältä. Projekti oli suksee myös menekin puolesta: levyn ensipainos myytiin jouluun mennessä käytännössä katsoen loppuun. On mukava olla mukana laadukkaalla äänitteellä, jota ei tarvitse ostaa vain kannatuksen vuoksi. Teimme myös joulukonserteissamme uuden kävijäennätyksen.
Epa: Kuoromme on vuosien saatossa kehittynyt pelkästä harrastajaporukasta suomalaisten mieskuorolaulupiirien eturivin joukoksi.
Pyry: Naskaleista on alkanut muodostua jonkinlainen brändi myös oman piirinsä ulkopuolella. Silloin tällöin joku ventovieras on tullut kylillä kysymään laulanko Naskaleissa.
Epa: Eikä kyse ole vain surevista omaisista tai eläkeikäisistä. Naskaleiden karisma tuntuu purevan myös nuorempiin pari- kolmikymppisiin. Namika tuo ihmisiä yhteen kuten laulukin. Kuorolauteelle mahtuu vierekkäin opettaja, opiskelija, lääkäri, potilas, toimari, työtön, sivari, kapiainen, tutkija ja raksajätkä kaikki sulassa sovussa – vain laululla on väliä. Musiikkia voi harrastaa missä vain, mutta tällaisia porukoita on harvassa.
Epa: Lyhyesti muotoiltuna olen saanut Namikalta elämän tarkoituksen ja sisällön. Ihmiselo pitää sisällään erilaisia ylä- ja alamäkiä, mutta kuoroharrastus on kantanut yli kaikkien elämänvaiheiden. Vastavuoroisesti olen ilolla antanut kuorotoiminnalle ”kaikkeni”. Isä-Kalervosta ja minusta tuli kuoroharrastuksen myötä myös ystävät. Sanoisin sen olevan normiolosuhteissa melko harvinaista.
Pyry: Sama on tapahtunut myös meille. Ja on siinä jotakin hienoa, kun kuoroillanvietoissa kaksi- ja kuusikymppinen voivat istua samassa samassa pöydässä, vailla mitään raja-aitoja. Kuoron yläikäraja on 60 vuotta, joka isälläni tuli juuri täyteen. Hän ei usko kun sanon, mutta kyllä hänen kuorosta lähtönsä tuntuu jopa haikealta.
Epa: Jo pelkän yhdistyksen nimen vuoksi on tärkeää, että hommaa tehdään nuorten ehdoilla. On aika tulla ja on aika lähteä. Eräässä joulukonsertissamme pari vuotta taaksepäin osuimme Pyryn kanssa laulamaan saman kuorokorokkeen eri reunoihin – toisessa laidassa oli isä, toisessa poika ja eturivissä konserttia kuuntelemassa oma vanha äitini. Siinä hetkessä oli läsnä jotakin puhuttelevaa jatkuvuuden ja pysyvyyden tunnetta, jota soisin luonnollisesti myös Namikalle.
