Upeiden ihmisten voittamaton ryhmähenki

Iiris Suvitie, 17 vuotta

Ensikosketukseni Namikan nuorisotoimintaan oli noin kymmenen vuotta sitten, kun kävin muutamana kesänä lastenleireillä Harvassa isoveljeni innoittamana. Muistan jo lapsena kuulleeni, että rippileirit ovat Namikan pisimpiä leirejä – tämä tarkoitti siis enemmän aikaa Harvassa, josta olin enemmän kuin innostunut. Tämän merkille pantuani suoritin rippikouluni Namikalla, jonka jälkeen siirryin kolmivuotiseen ohjaajakoulutukseen; samalla tiellä ollaan yhä.

Syy, miksi vuodesta toiseen olen pysynyt Namikan toiminnassa mukana, on upeiden ihmisten voittamaton ryhmähenki. Namikan yhtenäisen porukan myötä uskallan olla yhä enemmän oma itseni. Sosiaaliverkoston rinnalla Namika on myös loistava alusta oppia uusia asioita sosiaalitoiminnasta aina musiikkiin tai urheiluun. Uudet kokemukset ja opittavat asiat eivät Namikalla lopu kesken, mikä on todella mahtavaa.

nuoret pitävät toisiaan käsistä

Parhaat Namika-muistoni sijoittuvat ehdottomasti Harvan saareen. Iltaohjelmat kodassa, auringonlaskut rantakalliolla ja yöt riippumatossa ovat hetkiä, joita jään varmasti kaipaamaan vielä monien vuosien päästä. Mieleenpainuvimpia reissuja ovat koko porukan Lontoon YMCA 175 -matka sekä pohjoismainen leiri Islannissa. Namika on mahdollistanut monia muistoja, joiden kokonaisuutta voin kutsua nuoruudeksi.

Vuoden 2019 Namikatoiminta oli monella tapaa todella opettavainen, sillä leireillä koimme monet itkut ja naurut. Toimintaryhmämme on villi, humoristinen ja tiivis. Namika on jakanut minulle ainutkertaisen yhteisön, ikimuistoisia kokemuksia sekä tärkeän pohjan, jolla jatkaa elämässä eteenpäin. Uskon ja toivon, että yhdessä muodostamamme NMKY on tulevaisuudessakin yhtä avoin ja monimuotoinen, mitä nyt.