Aino-kuorossa säilyi koronasta huolimatta ryhmähenki

Aino-kuorossa säilyi koronasta huolimatta ryhmähenki, pitkästä tauosta huolimatta porukka oli taas innoissaan toimimaan, kun se sallittiin.

Samalla huomattiin, kuinka kuoro on todellisuudessa joukkuelaji. Yksin pystyy treenaamaan omaa osaansa, mutta kokonaisuus muodostuu vasta, kun kaikki laulajat saatetaan samaan tilaan. Vaikka omaa stemmaansa voi yksin treenata ja sitä voi etänä kotona opetella, ei kuorolaulua pysty netin välityksellä harrastamaan. Myös motivaation ylläpitäminen oli vaikeaa, kun tapahtuma toisensa jälkeen jouduttiin perumaan.

Kun harrastustoiminta keväällä laitettiin tauolle, lähdimme innokkaina ja kokeilevina muiden kuorojen tapaan tekemään virtuaalikuoroa. Jokainen nauhoitti oman stemmansa ja videonsa kotona, joista sitten työstettiin kokonaisuus nettiin jaettavaksi. Kun treenit kesällä pääsivät jatkumaan, pidettiin huolta turvaväleistä ja syksyn tullen hankimme myös visiirit jokaiselle laulajalle.

Visiirin käytöstä kertyikin heti käyttäjäkokemuksia: visiiriä käyttäessä kuuli hyvin itsensä, mutta ei vieruskaveria tai muita ääniä. Tämä oli hyvä opetus ja muistutus siitä, kuinka tärkeää kuorolaulussa on kuulla myös äänikaverit ja muut äänet.

Etätreenimahdollisuus otettiin käyttöön syksyllä, kun yhä enenevässä määrin kotiin joutui jäämään syystä tai toisesta. Tätä käytäntöä varmasti tullaan jatkossakin käyttämään.