Musiikkiopiston soitonopetusta etänä
Musiikkiopiston opetus siirtyi etäopetukseen maaliskuun puolessa välissä – etäopetus aloitettiin kaikilla instrumenteilla: viulu, huilu, piano, kantele, kitara ja laulu sekä musiikin perusteiden teoriaopetuksessa. Etäopetus toteutettiin monien eri yhteyksien välityksellä, mm. whatsappilla, Teamsilla, Zoomilla, Google meetillä… Myös konsertit yleisötilaisuuksina jouduttiin perumaan, mm. Lasten musiikkijuhlien konsertti ”Olipa kerran metsä” siirtyi vuodella, pidettäväksi vuonna 2021. Kevään ja joulun oppilaskonsertit toteutettiin Youtube-videotallenteena. Liinahaan vanhainkotiin ei valitettavasti ollut mahdollisuutta mennä konsertoimaan kuten edellisinä vuosina.
Aava Hed (12 vuotta) on soittanut kitaraa musiikkiopistossa jo yli neljän vuoden ajan. Kitara valikoitui soittimeksi sen kauniin soinnin vuoksi – kitara tuntui heti oikealta soittimelta. Toinen vaihtoehto olisi ollut sello.
Keväällä kun koronarajoitukset alkoivat, siirtyivät Aavankin soittotunnit pidettäväksi etäopetuksena, zoomissa, tietokoneen, mikrofonin ja verkkoyhteyden välityksellä. Vaikka etäopetus tuli lähes kaikille Turun alueen koululaisille tutuksi kevään aikana, on soitonopetuksessa erityisiä piirteitä, jotka eroavat normaalista kouluopetuksesta. Aavan ja muiden kitaraoppilaiden kohdalla oli mm. kameran asettaminen niin, että kitara, kädet ja soittoasento näkyvät kameran kautta opettajalle. Kotona piti löytää myös tila, joka oli niin rauhallinen, ettei taustahäly häirinnyt tunnin pitämistä, ääni piti saada kulkemaan mahdollisimman hyvin opettajan ja oppilaan välillä.
”Siirtyminen etäopetukseen ei ollut kyllä yhtään kivaa!” muistelee Aava. Mutta onneksi oli kuitenkin joku ratkaisu tuntien jatkumiseen, vielä tylsempää olisi ollut, jos tunnit olisivat loppuneet kokonaan ja harrastus olisi pitänyt jättää tauolle.
Kitaransoiton opettaja Tuomo Tirronen teki kodin alakertaan tilan, joka rauhoitettiin opetuskäyttöön. Sinne Tuomo viritti laitteet ja yhteyden opetusta varten, muun perheen äänten ulottumattomiin.
Varsinkin alussa laitesäätöihin meni aikaa paljon, osa tunnista meni siihen, että jompikumpi ei nähnyt tai kuullut kunnolla. Välillä tunti keskeytyi kokonaan. Opiskelua hankaloittaa myös se, että opettaja ei pysty niin hyvin näyttämään esimerkillään oikeita otteita tai tapoja eikä ohjaamaan kädestä pitäen.
Myös äänen toistuminen tietokoneen ja verkon välityksellä on erilaista kuin paikan päällä kuultuna. Tuomo kertookin, että itse ääneen hän ei ole opetuksessa puuttunut, on niin vaikea erottaa mikä sävy johtuu soittajasta, mikä sähköisistä laitteista. Opetuskokonaisuus jää etäopetuksessa siis hiukan vajaaksi, se hetki ja juttu puuttuu, joku alue, jota etäopetuksessa ei voi saavuttaa.
Syyskausi jatkui onneksi elokuussa taas lähiopetuksessa, maskeilla ja etäisyysrajoituksilla huomioituna. Joulukuun alusta alkaen valitettavasti etäopetus jatkui.
Vaikka läsnäolotunteja kaivattiin ja kaivataan, eikä etäopetus ole paras mahdollinen tapa tuntien suorittamiseen, on se tuonut yhden mahdollisuuden lisää opetuksen järjestämiseen. Ja nyt se on yksi vaihtoehto muiden joukossa, jatkossakin, periaatteet tunnetaan jo. Kiireisessä arjessa tämä voi joskus olla tapa löytää yhteinen aika opettajalle ja oppilaalle, myös siirtymiseen käytetty aika säästyy. ”Joskus voi olla ihan vähän sairaana, vaikka nuhaa, joka ei sinällään estä kitaransoittoa. Etäyhteyden välityksellä voidaan turvallisesti järjestää soittotunnit ilman minkäänlaista tartuntariskiä” miettii Aava. Koronavirusepidemia on saanut meidät kaikki oikein terveesti miettimään uudestaan kaikkia tartuttamisriskejä ja turvallisuutta.
”Laitesäätöjä ei tule todellakaan ikävä, kun tästä eroon päästään!” Toteavat Aava ja Tuomo kuin yhdestä suusta. Yhteyden katkeamiset ja pätkimiset ovat yhtä raivostuttavia sekä oppilaan että opettajan mielestä. Mutta kyllä tästä selvitään, nyt vaan tsempataan toinen toisiamme, vaikka musiikin ilolla!
