Kuorolaulun sydän on taiteellisen johtajan eleet ja ilmeet

Miten kuoroharrastuksen kohokohdaksi voikin nousta se, että pääsee laulamaan yhdessä ja esiintymään yleisölle. Tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, jota harvoin tulee ajatelleeksi. Usein vuoden kohokohta on jokin tietty  tärkeä esiintyminen tai konsertti, ehkä tulevaisuudessa taas kilpailumatka ulkomaille. 

Mutta nyt, kun rakkaan harrastuksen joutui laittamaan tauolle, nousivat esiin ne kaikkein tärkeimmät koko harrastuksessa: yhdessä tekeminen ja esiintyminen. Toki rajoitukset ajoivat myös miettimään vaihtoehtoja perinteiselle tekemiselle. Olisiko mahdollista treenata etänä tai kokoontua vain juttelemaan yhdessä? Näitäkin kokeiltiin ja olihan se – mahdollista ja jopa mukavaa. Mutta ei loppujen lopuksi sellaista, mikä sai istumaan ruudun ääreen joka viikko. 

Kuorolaulun sydän on taiteellisen johtajan eleet ja ilmeet, jotka välittyvät jokaiselle laulajalle. Ja jokainen laulaja tarvitsee vierelleen toisen laulajan, jonka olemassaolon aistia. Tämä ei toteudu etänä, vaikka kuinka haluaisi. Mutta pelkästään toive ja kaipaus siitä, että joskus vielä pääsee yhdessä tekemään ja kokemaan, jaksoi kantaa pettymyksistä ja peruutuksista huolimatta. Syksyllä toiveet jälleen heräsivät, kun harjoituksia päästiin pitämään normaalisti. Ja jouluna se vihdoin tapahtui. Pitkän odotuksen ja kaipauksen jälkeen, Ainot astelivat lavalle vieri viereen tuomaan kuulijoille joulumielen kuoromusiikin sävelin.

Aino-kuoro on monipuolinen naiskuoro, jonka karismaattisissa riveissä laulaa noin 25 naista. 

Taiteellisen johtajansa Satu Luukkosen osaavissa käsissä Aino-kuoro taipuu niin suomalaisen kansantaruston tunnelmiin, klassiseen tyylilajiin kuin kevyempään musiikkiin, jonka teemoissa tuntuu elämä kaikissa sävyissään.